Uudet DNA- ja RNA -rokotteet herättävät kysymyksiä
Miljoonat ihmiset maapallolla on jo rokotettu Covid-19:ää vastaan uusilla mRNA-rokotteilla. Kasvohalvauksia ja muita haittoja on tiettävästi tuhansilla, tietoon tulleita kuolemantapauksia satoja. Rokotekielteisyys ja huoli riskeistä on laajaa, USA:ssa 60 % lääkäreistä aikoo kieltäytyä rokotteesta. Luottamus ei lisäänny, jos rokotteiden parissa työskentelevät ja niitä markkinoivat eivät itse ota rokotetta.
Aiemmat rokotteet jäljittelivät taudin kulkua. Rokotteet sisälsivät inaktivoituja mikrobeja, jotka injektoitiin neulalla ihon alle. Elimistössä ne herättivät valkosoluissa vasta-ainereaktion mikrobin tuhoamiseksi jättäen samalla muistijäljen tiettyihin soluihin, jotta puolustusreaktio seuraavalla kerralla olisi nopea ja tehokas.
DNA-rokotteet ja nyt käytössä olevat mRNA-rokotteet ovat tyypiltään uusia. Ne sisältävät DNA- tai RNA-sekvenssin (nauhan) mikrobin perintöainetta (genomia). DNA-rokotteessa sekvenssi ujutetaan ihmisen DNA:han, joka on pakkautuneena solun keskellä olevaan osaan, tumaan. Siellä se luetaan mRNA-muotoon ja kuljetetaan tumasta ulos solulimaan, jossa mRNA-koodin ohjaama viruksen rakenneosan tuotanto käynnistyy. Solu tunnistaa viruspartikkelit vieraiksi ja laukaisee immunopuolustuksen.
mRNA-rokotteiden toimintatapa muistuttaa DNA-rokotteita. Ero on siinä, että viruksen mRNA on rokotteessa. Silloin ei tarvita DNA:n kopiointia mRNA-muotoon ja kuljetusta tumasta solulimaan. Solulimassa rokotteen sisältämä viruksen mRNA-sekvenssi alkaa tuottaa viruspartikkeleita ja laukaisee immunopuolustuksen kuten yllä.
DNA-ja mRNA-rokotteissa solut siis itse valmistavat viruksen osia ja se käynnistää puolustusreaktion. Perinteisissä rokotteissa tai infektion tarttuessa yksilöstä toiseen virus tai sen osat tulevat solun ulkopuolelta.
DNA- ja RNA-rokotteiden tekniikkaa käytetään myös uusissa syöpähoidoissa oman immunopuolustuksen vahvistamiseen. Ilmeisesti solun syöpäsoluksi muuntuneita rakenteita sisältävän "rokotteen" antigeenit käynnistävät immunopuolustuksen syöpäsolujen tuhoamiseksi.
Liittyykö DNA- ja RNA-rokotteiden turvallisuusriski solun toiminnan häiriintymiseen, kuten syövässä? Löytyykö joistakin soluista esim. hermoista tai lymfosyyteistä Covid-19 kaltaisia rakenteita, joissa rokote aiheuttaa eräänlaisen autoimmuonosairauden omia soluja vastaan? Mikä pysäyttää viruksen mRNA-sekvenssin toiminnan, ettei se karkaa kuin mopo käsistä ja hälytystila, immunostressi, jää päälle elimistössä? Mene tiedä.
Ovatko DNA- ja mRNA-rokotteet lopultakin kuin Troijan puuhevonen, petollinen lahja, joka vedettiin kaupungin muurien sisäpuolelle uumenissaan vihollisjoukot, jotka päästyään sisään valtasivat kaupungin?
Rokoteasioissakin kannatan enemmän kotimaista rokotetutkimusta ja -tuotantoa kuin globaaleja lääkebisnesjättejä. Ja koronatukimiljardit, jotka hallitus lähettää EU:n pohjattoman pussin täytteeksi, palvelisivat paremmin tarkoitustaan, koronapandemian torjuntaa, käytettynä Suomessa.
Jouko Miettinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti