keskiviikko 7. lokakuuta 2020

VALTION KORONATUET KIIREELLISYYSJÄRJESTYS -KOHTEISIIN

 Valtion koronatuet, joita on jaettu eri yrityksille, tulisi kohdentaa siten että yritysten tuet jatkossa tukisivat oikealla tavalla epidemian nujertamista. Nyt on annettu varoja esimerkiksi ravintoloitten pystyssä pysymiseen, mutta samalla kun ravintolat ovat jatkaneet toimintaansa, ovat ne kuitenkin toimineet myös epidemian levittäjinä, tietenkin tarkoittamatta sitä, mutta asia laittaa kysymään korvausten ja tukien käyttöä: Eikö ravintola-alalle olisi ennemminkin voitu maksaa tukia siitä, että ne pitävät ovensa kiinni toistaiseksi ja vähentävät epidemian leviämistä? Lisärahaa tähän olisi tietenkin valtiolta tarvittu, mutta kun kerran maksetaan jokatapauksessa, niin tarkoituksenmukaisuus olisi ollut tässä päämäärän saavuttamiseksi olennaisen tärkeää. Osa varoista olisi myös voitu tässä yhteydessä sopia maksettavaksi takaisin myöhemmin sitten, kun ravintola-ala voi taas toimia turvallisesti,eli olisi voitu sopia valtion lainoituksesta. Valtion ei ole velvollisuus tietenkään toimia jokaisen epätoivoon ajautuneen yrityksen luottopelastajana, mutta näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa kun valtiovallan omat toimet ovat estäneet elinkeinon harjoittaista merkittävissä määrin, on reilua valtiovallan taholta suorittaa sellaisia tukitoimintoja kuin tilapäinen yrityksen luotottaminen yhteisen edun saavuttamiseksi kuten globaalin epidemian nujertamiseksi suomessa. 


Kokonaan eri asia on sitten sen arviointi, mitkä yhteiskunnan liike-elämän toiminnot ovat valtion toimintojen ja selviytymisen kannalta kriittisiä ja tärkeysjärjestyksessään ensisijaisia, niitä ovat alat jotka tuottavat elämiseen tarvittavia perustarvikkeita ja hyödykkeitä tilanteessa jossa kansakunnan välitön hyvinvointi on suoran uhan alla. Nämä yrittäjät tulisi olla etusijalla tukipäätöksissä ja vähemmän päivittäin kiireisten ja välttämättömien tuotantoalojen tuottajat ovat omalla sijallaan, ketään silti unohtamatta. Taide-elämä on tärkeää, kokonainen henkinen ja sivistyksellinen elämänala tulee huomioida ja ottaa mukaan , mutta myös heidän tulisi sopeuttaa toimintansa toisella tavalla kuin nyt on tehty  kriisin mukaan. Pelkillä oopperoitten ja konserttien sulkemisella ei paljon saavuteta, jos jatkotoimia ei ole mietitty konkurssia pitemmälle. Valtion ei tarvitse eikä pidä holhota, mutta se voisi toimia fiksusti välittäjänä näissä asioissa.


Urheilussa taas esimerkiksi jääkiekon sm-liigaa ei olisi tarvinnut aloittaa tilanteessa, jossa suuret yleisötapahtumat luultavimmin suljetaan ja kielletään muutaman viikon kuluessa ja liiga joudutaan kuitenkin mitä ilmeisimmin keskeyttämään tai pelaamaan ilman yleisöä, joka suomessa taas ei ole tietojen mukaan liigaseuroille mahdollista taloudellisesti ilman konkursseja. Liiga olisi yhdessä sm- liigaseurojen kanssa voinut laatia yhteisen taloudellisen suunnitelman yhteisen tilapäisen rahoituksen ja luototuksen järjestämiseksi, jolla liiga pysäytetään ja laitetaan jäihin niin pitkäksi aikaa kunnes on jälleen turvallista jatkaa toimintaa, ja tämä talousjärjestely olisi pitänyt seurat ja liigan elossa mutta lepotilassa kriisin yli, esimerkiksi järjestelyllä olis maksettu seurojen toimitilojen mahdolliset vuokrat ja minimimenot, ja liigan henkilöstö olisi tehnyt muuta työtä muilla aloilla tauon ajan mahdollisuuksien mukaan. Tämä ei ole ainoa yhteisö, jonka olisi pitänyt tehdä kollektiivisti ennakoivia ratkaisuja, viihde-ja urheilutuotannossa on paljon yrittäjiä ja tuottajia, joilla olisi mahdollisuus toimia yhteistyössä. ja tehdä se vielä valtiovallan kanssa yhteistyössä.


Yhteiskunnan toiminnot  ja niiden tuottajat ovat kaikki omilla aloillaan elämän monipuolisuuden takia tarpeellisia, mutta tässäkohtaa täytyy kysyä, onko prioriteetit sovitettu meneillään olevaan kriisiin ja ennenkaikkea, onko tehty kaikki mahdollinen jotta kriisin jälkeen yhteiskunnan laajempi infrastruktuuri on vielä ennallaan?

                                                                                P e t r i    R o s s i

                                                                                 Päätoimittaja

                                                                    

KOLUMNISTI JOUKO MIETTINEN:

 


Suomi EU-kolonialistien siirtomaa

Pääministerimme on pyytänyt tarkennuksia EU:n tukipakettiin liittyvistä perustuslain, EU- ja eurosopimusten rikkomuksista, ohessa muutamia.

 Perustuslakimme mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle.  Sen henkeen kuuluu edistää hyvinvointia Suomessa, ei rajojemme ulkopuolella. Demokraattisessa valtiossa perustuslakia voi muuttaa vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Jos sitä olisi noudatettu 1995, emme rämpisi nyt EU-suossa.

Perustuslaki antaa siis myös suojaa. Vallan luovuttaminen EU:lle tai muille ulkopuolisille tahoille on valtiopetos. Perustuslakivaliokunta, joka koostuu kansanedustajista ja on siten pukki kaalimaan vartijana, on antanut asiassa oman tulkintansa, mutta senkin pääministeri ohitti.

EU-sopimusten mukaan EU ei voi rahoittaa menojaan velalla (SEUT artikla 125). Euromaat eivät voi myöskään ottaa vastattavakseen muiden euromaiden lainoja eivätkä tulonsiirrot niiden välillä ole luvallisia (SEUT artikla 310). Näitä perussopimuksia on kierretty mennen tullen. Näyttää siltä, ettei niitä nykyisin ole aikomustakaan noudattaa.

Suomesta on tullut ulkoa ohjattu rahanjakoautomaatti, joka omien menojensa lisäksi rahoittaa velalla EU:ta, eurooppalaisia suuryrityksiä, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan pankkeja, Natoa, YK:ta, maahanmuuttoa jne.

Euroon liittymisen jälkeen on rahaa virrannut Suomesta enemmän ulos kuin sisään. Erotus on katettu ulkomaisella lainalla, koska markan myötä menetimme oman rahanluontioikeuden. Suomea alettiin laittaa "eurokuntoon" jo 1985 kieltämällä oma keskuspankkirahoitus. Nyt velkaa on 120 mrd. ja se kasvaa hillittömästi. Etelä-Euroopan "eurokunnossa" emme vielä ole, koska Suomen piikkiin voi yhä ottaa velkaa.

EU:n tukipakettineuvottelujen saavutuksena valtiojohtomme uutisoi oikeusvaltioperiaatteen; aika kallis vastine 9 mrd. sitoumuksille. EU:n "oikeusvaltioperiaate" tarkoittaa sitä, että valtiot eivät saa noudattaa omia lakejaan vaan Brysselin komission direktiivejä. EU-kansalaisilla ei ole mahdollisuutta osallistua 27-jäsenisen komission valintaan.

Nyt EU, Suomi etunenässä, kiristää jäsenvaltioita vaatimalla tämän epäoikeusvaltioperiaatteensa noudattamista EU-tukien ehtona.  Kansallisten lakien rikkominen on ehto sille, että maa voi saada sille kuuluvia EU-tukia.

 EU:n tukipaketin sitoumuksia hallitus perusteli sillä, että Etelä-Euroopan maiden velkaantuminen ei ole johtunut huonosta taloudenpidosta, vaan Koronasta. Tukipaketti onkin siis jonkinlainen palkkio hyvästä taloudenhoidosta.

Suorastaan nerokkaasti etelän maat kahmivatkin tuet, käänsivät velat saataviksi ja muut niiden takaajiksi. Suomea taas sakotettiin tyhmyydestä, itse asiassa hallitusta. Mutta kansahan sakot maksaa, vaikkei niitä hyväksyisikään.

24.6.2020 media uutisoikin suomalaisten enemmistön vastustavan EU:n tukipakettia, mutta 29.7. gallupit jo kertoivat enemmistön kannattavan sitä.  Gallupeihin ei siis ole luottamista. Tulos riippuu siitä mitä kysytään, miten kysytään ja keneltä. Ja totuus edellyttäisi vapaata mediaa, joka meiltä puuttuu.

Sveitsi, joka ei kuulu EU:iin eikä siis osallistu rahan haaskuuseen, järjestää kansanäänestyksiä kaikista tärkeistä asioista. Verotulojen ohjaaminen Suomesta Eurooppaan on sellainen iso päätös, josta pitäisi äänestää. Se olisi avointa demokratiaa, mutta sitähän globalistimme vastustavat.

                             Jouko Miettinen

torstai 7. toukokuuta 2020

TYÖTTÖMYYDEN HOITAMISEKSI UUDISTUKSIA SUOMESSA






TYÖTTÖMYYS ON PITKÄLLE  RAKENTEELLINEN ONGELMA  :

TYÖMARKKINAUUDISTUKSELLA  OLEMASSAOLEVA TYÖ JA IHMINEN KOHTAAVAT

-Senioreille ansaittu eläke ja nuoret vakituisiin työsuhteisiin - väestörakenteen korjauslääkkeet

Hyvinvointiyhteiskunta on meille kaikille tärkeä,  mutta jo pitkään jatkunut laaja poliittinen kehitys on aikaansaanut suuren joukon isoja yhteiskunnan  rakenteellisia ongelmia joiden ratkaisemiseen tarvitaan lopulta täysin uusia ajatuksia ja tekoja. Esimerkiksi työmarkkinapuolella maassamme on noin 300 000 ihmisen työttömien joukko samaan aikaan, kun sen peruspalveluista puuttuu 200 000 työntekijää suljettuina kuntien ja valtion virkoina ja  työpaikkoina, Peruspalveluissa joudutaan karsimaan  jatkuvasti työvoimaa ja palveluja rahapulan takia, ja samaan aikaan kuitenkin myös ottamaan ulkomailta velkaa työttömyyden hoitokuluihin.
Kunnissa ja valtiolla peruspalveluissa tehdään jo nyt hyvin raskasta ja kuluttavaa ylityötä joka polttaa jatkuvasti enemmän vähiksi käyneitten ammattilaistemme voimia, sairaslomat ja sairaseläkkeet lisääntyvät.
Nuorisotyöttömyys on tällähetkellä noin 30% joka sekin on erittäin suuri tulevaisuuden haaste. Juuri nuorten tulisi päästä jo uransa alussa vakituisiin töihin joista saa vakituisen palkan perheen ja elämän rakennukseksi, pätkätyöt ovat muodostuneet lopulta työmarkkinoita vaivaavaksi krooniseksi ongelmaksi. Suomi muuttuu koko ajan yhä vanhenevaksi ikärakenteeltaan, uusia lapsia syntyy vain jos edellytykset perheitten perustamiseksi ovat kunnolla olemassa.

Työmarkkinoilla ja julkisen sektorin peruspalveluissa on syntynyt kierre, jossa vapaa työvoima ja olemassaoleva työ eivät kohtaa, ja rahaa käytetään työttömyyden hoitoon työpaikkojen luomisen sijasta. Ammatillista koulutusta ja koulutuspaikkoja vähennetään ja ammattitaitoinen työvoima työmarkkinoilla käy yhä harvinaisemmaksi. Tämä kokonaiskehitys johtaa umpikujaan viimeistään 2020- luvulla, jossa työmarkkinat potevat vakavaa työvoimapulaa samaan aikaan kun maassa on vakava joukkotyöttömyys, maa velkaantuu edelleen ja työttömyys kasvaa. samaan aikaan myös jokaiselle kuuluvat peruspalvelut heikkenevät edelleen. Yksityiset palvelutuottajatkaan eivät pysty paikkaamaan tilannetta koska ne eivät saa supistuvia työmarkkinoita ja tehtäviä haltuunsa valtion varojen mennessä pelkkään järjestelmien hengissäpitoon.

Kaiken tämän keskellä poliittiset päättäjät asettavat vielä liian usein julkisen ja yksityisen sektorin vastakkain keskenään ja joudutaan yksipuolisesti valitsemaan joko-tai  asetelmasta joka ei ole kenenkään etu.

Suomi ei kaipaa kansalaisten ja  erilaisten toimijoitten vastakkainasettelua ja vääristynyttä kilpailua.

TYÖLLISTYMISTURVA JA YHTEISKUNTAPALKKA  AVUKSI

Suomessa toimiva valtakunnallinen ruohonjuuritason kansalaisliike sosiaalinen edistyspuolue  ( osoite on sosedp.blogspot.com) joka on toiminut jo vuodesta 2005  ajaa laajempaa työmarkkinoitten uudistusta, jossa työ ja ihminen kohtaavat,
ja kansalainen  saa valita itse ottaako rahansa työnteosta, vaiko sitten vapaana olosta. Meillä on  suomessa vahva työttömyysturva joka on hyvä asia, mutta sen rinnalle tarvitaan myös motivoiva työllistymisturvaohjelma
joka luo työpaikkoja sinne, missä työtä maassamme on olemassa ja kohdentaa valtion varoja tähän.
Haluamme kannustaa ihmisiä lähtemään tulos työttömyydestä ja palaamaan takaisin työelämään jolloin sekä ihminen että raha lähtee liikkeelle, ja ihmisestä tulee sekä itselleen että yhteiskunnalle tuottava kansalainen.

Työllistymisturvaohjelmassa  Valtio ja kunnat avaavat suljetut työpaikat peruspalvelujen parissa ja perustavat uusia vakituisia tai pitkäaikaisia vakansseja niin paljon, että nykyinen työvoima ei enää joudu jatkuviin ylitöihin,  vaan peruspalveluissa on riittävä ihmismäärä töissä, työ ei kuluta tekijäänsä loppuun  ja yhteiskunta pystyy siten tarjoamaan riittävän laajat lakisääteiset peruspalvelut laadukkaasti kaikille.

Uudet  avattavat virat ja työpaikat kuntiin ja valtiolle peruspalvelulaitoksiin  ovat aluksi  4- 6 tuntisia, ja nämä työntekijät tulevat avustamaan normaaleja 8- tai 12 tuntisia työntekijöitä, he eivät korvaa 8-tuntisia työntekijöitä vaan helpottavat avustavina työntekijöinä työpainetta ja auttavat työpaikkaan toimimaan kunnolla. Työttömänä oleva ammattilainen voi itse ilmoittaa, että hän siirtyy työttömyysturvajärjestelmän parista työllistymisturvaohjelman pariin, ja hakee oman alansa ja kotipaikkakunnan työpaikkaa esimerkiksi sairaalassa tai päiväkodissa tai teknisessä virastossa.

Lähtöpalkaksi muutetaan aiemmin työttömyysajan ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha johon yhdistetään kaikki kansalaisen saamat sosiaalituet kuten asumistuet ja muut. Tämän lisäksi annetaan oikeus tehdä mainitun 4- 6 tunnin lisäksi omaa keikkatyötä josta verotetaan hyvin maltillisesti. Voi esimerkiksi tehdä  ensin kunnan työpaikassa laitoshuoltajana 4 tuntia siivousta tai 6 tuntia keittiötyöntekijänä tai teknisenä henkilönä, jonka jälkeen työntekijä voi siirtyä  heittämään oman keikan vaikkapa omalla toiminimellä vanhuspalveluun kotiruoan tekijäksi tai lumen luojaksi  tai sähkötöiden korjaajaksi ja saada tästä loppuansio kokoon. Yrittäminen on turvallisempaa, kun peruspalkka on jo varmistettu. Omaan yrittämiseen muodostuu helpompi tapa aloittaa ja yrittämisen kynnys madaltuu. ns. kombinaatiovirkojen avauduttua markkinoille.
Yrittäminen ja oman keikan tekeminen ei ole pakollista, jos tyytyy pelkkään 4- 6 tunnin tulokseen ja pystyy toimeentulemaan silläkin panoksella, kukin tarpeensa mukaan.

Tällä aktiivisuudella lopullinnen kokonaisansio yltää suunnilleen normaaliin ansiotasoon, valtion aiempi työttömyysturva tuottaa vaihtoehtoisessa käytössä hyvää ammattityötä ja valtion ja kuntien palvelut pelaavat samalla rahalla, mikä aiemmin meni pelkkään passivoivaan kotonaoleskeluun. Aktiivinen valtionpalkka-työntekijä voi myös  kunnan osa-aikaisen työnsä ohessa pestautua yksityiselle yhtiölle töihin ellei itse halua toimia osa-aikaisena yrittäjä- työntekijänä, vastakkainasettelu puuttuu ja yritykset saavat hyvää työvoimaa sinne missä tarvitsevat koska työkykyistä osaavaa työvoimaa pidetään markkinoilla valtion ohjelmilla yhteiseksi eduksi.

Olennaista työmarkkinoitten kehittämisessä tulevaisuudessa on  julkisen sektorin ja yksityisen sektorin tarpeettoman vastakkainasettelun lopettaminen ja sektorien välinen yhteistyö kansallisen edun hyväksi. Kun julkinen sektori elpyy, elpyy myös yksityinen sektorikin.

Samassa ns. paljon puhuttu kolmas sektori saa yhteyslinkin julkisen ja yksityisen välille.

OMIEN TYÖKULUJEN HALLINNOINTI-OIKEUS JULKISELLE PUOLELLE


KETÄÄN ei pitäisi irtisanoa eikä työsuhdetta päättää siksi, että tämän työ ei ole kustannuskestävää, vaan suomalaiselle työntekijälle pitäisi antaa oma mahdollisuus tehdä omilla toimillaan omasta työstään kustannuskestävää ja tehokasta. Jos esimerkiksi työpaikkansa säilyttämiseksi pitäisi omasta työstä saada aikaan vaikkapa 5 % säästö kokonaiskuluissa, saisi työntekijä esimerkiksi omia työvuorojaan säätämällä itse vaikuttaa työnsä hintaan ja kustannuksiin. Irtisanominen on aina kallista, kerrannaisvaikutukset yhteiskuntaan tuhoisan kalliita sosiaalisine ongelmineen ja vaikeuksineen. Suomen on arvostettava niinpaljon jokaista työtekevää ihmistään, ettei valtio anna kenenkään tahallaan syrjäytyä pelkkien työmarkkinoitten muotoasioitten takia.

LAMASOPIMUKSISTA TAKAUTUVAT PALAUTUKSET

JOS yhteiskunnassa tehdään lama-aikana säästösopimuksia joilla voimakkaasti leikataan työtätekevien ja yrittävien ihmisten tuloja, pitäisi sopia samassa myös menetettyjen varojen myöhemmin palauttamisesta tai ainakin jonkinasteisesta hyvittämisestä sitten, kun yhteiskunnalla menee jälleen niin hyvin että irtorahaa on.
Liian usein joskus kauan sitten tehdyt muutokset jäävät voimaan rasittamaan tarpeettomasti tulevia päiviä.

perjantai 1. toukokuuta 2020

JOUKO MIETTINEN: KORONAN OPETUKSET

Turkulaisen kosmopoliitin  ja yhteiskunta-ajattelijan Jouko Miettisen ajatuksia päivän asiasta.

                                                                                     Petri Rossi, toimitus

Koronan opetukset
Korona levisi lentäen. Niin tulevat leviämään uudetkin pandemiat, jollemme rajoita globaalia lentoturismia. Sitä ei voi perustella enää liikkumisen vapaudella, työpaikoilla tai taloudella. Myös terveys ja oikeus elämään kuuluvat yksilön vapauksiin. Se ministereiltäkin unohtui perustellessaan Uudenmaan avaamista. Suomessa työttömänä ja lomautettuna on satoja tuhansia. Lasku taloudelle on arviolta 20 mrd., globaalille taloudelle biljoonia.
Pandemiat ovat tarttuvia elämäntapasairauksia. Rokotus ei ole ratkaisu niihin. Etukäteen ei voi rokottaa uutta mikrobia vastaan, koska sitä ei ole olemassa. Rokotus on aina värssyn jäljessä ja siihen liittyy myös riskejä, varsinkin uusiin RNA-rokotteisiin. Sillä voidaan ainoastaan hillitä leviämistä.
Korona on hillinnyt tehokkaammin kuin mitkään globaalit sopimukset ilmaston muutosta ja muita ympäristöhaittoja. Jopa Kiinan suurkaupungeissa savusumu on hälvennyt ja sinitaivas tullut esiin. Syy siihen on talouden lähes täydellinen pysähdys.
Talouden on toki toimittava, mutta jotakin Koronasta voimme oppia. Kun kulutamme vähemmän, ympäristön kuormitus ja työn tarve vähenevät samassa suhteessa ja maapallon resurssit riittävät pitempään. Riskejä voidaan vähentää kehittämällä tuotantotapoja ja -aloja ja tuottamalla vain tarpeellinen. Muutoin luonto karsii sopeutumattomat markkinatalouden rönsyt pois darvinismin keinoin. Etätyö, ulkoilu, luonnossa liikkuminen, virtuaalielämykset, -kulttuuri ja -viihde ovat lisääntyneet huimasti. Se osoittaa, että omaksumme uusia riskittömämpiä elämäntapoja hyvinkin nopeasti.
Syy talouskasvuun ei suinkaan ole ihmisten tarpeet vaan velka. Korona on paljastanut velkaan perustuvan talouden riskialttiuden. Luulo, että keskuspankit kuten EKP laskevat rahan liikkeelle ja pankit lainaavat tallettajien rahaa, on väärä. Pankit luovat rahan tyhjästä myöntäessään lainaa. Kun velka maksetaan takaisin, raha katoaa. Valtioiden, yritysten ja ihmisten on otettava jatkuvasti uutta velkaa, jotta taloudessa olisi rahaa. Se, että veloista tehdään euromaiden tai globaalin maailman yhteisiä, ei poista velkaantumista.
Suomen arvioitu lisävelan tarve on 20 mrd. Kun kriisi helpottaa ja rahat on syöty, valtiot yrittävät lopettaa velkaantumisen. Viennin avulla ne kahmivat talouteensa toisten ottamaa velkarahaa. Kaikki eivät voi voittaa. Häviäjät, velkojen viimeinen kaatopaikka, ovat kehitysmaat. Voittajia ovat velan antajat, joille taloudellinen ja poliittinen valta siirtyy. Finanssipiirien varallisuus onkin 10-kertainen maapallon varallisuuteen nähden. On vain yksi maapallo, joten sitä todellista rahaa on korkeintaan 10-osa.
Viruskin voi kaataa velkatalouden, eikä sen riskejä voi välttää hyvällä taloudenpidolla tai rakenne-uudistuksilla. Sen voi korjata vain rahareformilla, jossa valtio huolehtii riittävästä rahan määrästä taloudessa. Valtion luomaa rahaa voidaan suunnata myös julkisiin menoihin, ympäristöhankkeisiin ja muuhun reaalitalouteen, jotka ovat vakaan talouden perusta.
                             Jouko Miettinen


KOULUJEN AVAAMINEN TARPEETON RISKI

KOULUJEN avaaminen vain kahdeksi viikoksi lukukauden loppuunsaattamiseksi on epidemian tässä vaiheessa  tarpeeton riski, ja toivottavasti se ei aiheuta epidemian uudelleen laajentumista: Tilannehan on vapunpäivänä sellainen, että sairastuneitten määrä on viimeisen 2 kuukauden aikana pysytellyt sadan sairastapauksen luokassa, joko alle tai vähän yli päivittäin vuorotellen. Toukokuun on tärkeä kuukausi epidemian suunnan kannalta, ja siksi minkään yhteiskunnan ei- välttämättömän toiminnon avaaminen on tässä vaiheessa täysin tarpeeton riskitekijä. Lapset eivät juurikaan itse sairastu, mutta he ovat liikkuvana ja sosiaalista kanssakäymistä harjoittavana kansanosana levittämisen suhteen suuri riski. Kouluvuosi olisi voitu hyvin saattaa loppuun etäopintoina ja todistukset jakaa samoin postitse.

Toivokaamme, että lasten paluu koulutyöhän ei aiheuta epidemian suunnan muutosta. Leviäminen on ollut hidasta, mutta pitäisi odottaa että tartuntojen päivittäinen määrä lähtee selvästi ja pysyvästi laskuun, ennenkuin julkisia toimintoja ryhdytäään laajemmin avaamaan.

Valtio joutuu jokatapauksessa ottamaan merkittävästi uutta velkaa, että kriisistä selvitään: Tässä tilanteessa velan lopullinen määrä ei edes ole se suurin huoli, vaan kansakunnan toipuminen. Velan pystyy aina jotenkin maailmassa järjestelemään, mutta terveyttä ei pysty takautuvasti korvaamaan.


                                                                          Martti J. Nykänen


lauantai 4. huhtikuuta 2020

JOUKO MIETTISEN BLOGI: KORONA--UUDEN ALKU

Jouko Miettinen on Turkulainen kosmopolitti ja kansallinen poliittinen tarkkailija, jonka kirjoituksia julkaisemme lehtemme blogisarjassa. Ohessa miehen mietteitä parhaillaan menossa olevan epidemiakriisin ääreltä.
                                                                           Petri Rossi / Toimitus



Korona – uuden alku
Korona- pandemia paljasti globaalin maailman haavoittuvuuden. Se on avannut silmiemme eteen vision tulevaisuudesta. On aika pysähtyä arvioimaan millaiseksi sen haluamme.  Jatkammeko hallitsematonta globaalia nuorallatanssia vai otammeko uuden suunnan. Tämä pandemia kuten ilmastonmuutoskin ovat seurausta globaalin maailman lainalaisuuksista ja vaikutuksista yhteiskuntiin.
Viestimet toistavat mantraa, että tämä ei ole kenenkään syy, mutta unohtavat aktiivisesti että virukset levisivät lentäen. Köyhät eivät lennä eivätkä laskettele Italian Alpeilla tai Tirolissa.
Mikä on lentoturismin aiheuttamien kuolemien ja inhimillisen kärsimyksen määrä ja lasku taloudelle? Ilmastonmuutos ei ollut riittävä syy rajoittaa lentämistä. Se kompensoitiin muutaman euron maksulla. Korona-pandemia on opettanut sen, että inhimillisiä katastrofeja ei voi korvat rahalla.
Tämä vitsaus ei ole jumalan vaan ihmisen aikaansaannos. Olemme kuin ne uskovat, jotka rukoilevat jumalaa poistamaan vitsauksen, mutta eivät halua tehdä parannusta vaikka tietävät mistä vitsaus johtuu. Ihmisellä on vapaa tahto olla seuraamatta järkeään. Se on sitä syntiä.
Silti virus toimi kuin jumalan enkeli ja rajoitti lentämistä ja ympäristöhaittoja tehokkaammin kuin ihmisten toimet konsanaan. Ehkä se oli vastaus rukouksiin.
Finanssipiirit ovat luvanneet valtioiden päättäjille velkarahaa taivaan tappiin. Velka merkitsee heille tuloja ja valtaa, velallisille maille syvenevää velkavankeutta ja poliittisen vallan menetystä. Reaalitalouteen liittyy epävakaus, mutta rahallistettu velka kasvaa aina. Muutamassa vuosikymmenessä rahamonopoli on kaapannut 99 % maapallon varallisuudesta yhden % käsiin.
 Suomi ei ole liittynyt laillisesti EU:hun eikä euroon, mutta menettänyt itsenäisyytensä ja velattoman rahansa.  Velkamme finanssipiireille ylittää jo 110 mrd. Pelkästään lainan korkoja olemme maksaneet 2000-luvulla 40 mrd. Olemme vastuussa myös kriisin myötä muiden euromaiden kasvavista veloista.
Maailma odottaa kärsimättömänä paluuta aikaan entiseen. Korona yritetään selättää uudella rokotteella, lääkkeillä, paremmilla testeillä ja kulkutautisairaalaverkostoilla. Kilpailu niillä rahastamisesta on kovaa. "Kriisin jälkeen talous nousee kuin raketti", hehkutti Trump puhuessaan kansalaisille.
Ehkä pakkorokotteen mukana saamme jokainen vielä id-sirun jota innovatiiviset appsit seuraavat kulkureittien varsilla vaanivien hengitysilmatestereiden tai muun datan avulla. Isoveli vahtii ja poimii meistä epäilyttävät karanteeniin.
Kestävämpi ratkaisu vaatisi muutosta elämäntapaamme.  Sen tulisi olla sellainen, josta koituu vähiten riskejä terveyteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen.
Tuotteisiin ja palveluihin voisi hinnoitella eräänlaisen riskivakuutuksen ympäristö-, terveys- ja talousriskien mukaan niin, että elämäntapa joka tuottaa vähiten riskejä tulisi halvimmaksi. Houkuttelevuutta voisi lisätä laskemalla jokaiselle oma riskisaldo, jolla voisi käydä kauppaa päästökaupan tapaan.
                                                                                         J o u k o    M i e t t i n e n .
          

VALTIO AUTTAMAAN KRIISIN YLI TALOUSELÄMÄÄ

MAATA vaivaava koronsaepidemia kouraisee syvältä myös yhteiskunnan talouselämää, mutta suomen vakaus taloudellisesti kestää muutamien kuukausien talouselämän hiljaisen kauden. Se on jokatapauksessa selvää, että kaikille yhteiskunnan toiminta- aloille tulee tappioita, kyse on lähinnä siitä miten siitä edetään eteenpäin: Valtiovalta joutuu väkisin luotottamaan ja tukemaan talouselämää, ja se pitää tehdä tavalla jolla talouselämän rakenteet ja yritysmaailma pysyvät  koossa ja elossa parhaiten. Nyt tehdyt toimet hallituksen puolelta ovat oikeansuuntaiset, mutta tuen määrää on pakko vielä tuntuvasti lisätä jotta konkurssiaalto voidaan välttää. Yritysten kanssa voitaisiin sopia, että paremman ajan tullessa ne suorittavat tukia takaisin valtiolle, jotta toiminta olisi kaksisuuntaista. Kaikkien tukitoimien tulee keskittyä siihen, että yritysmaailma pystyy jatkamaan kriisin jälkeen mahdollisimman nopeasti toimintaansa, tässaävaiheessa on selvää että velkaa asiaan joutuu valtio jokatapauksessa ottamaan, joten velan määrää suurempi asia on tuen onnistuminen.

tiistai 25. helmikuuta 2020

BLOGISARJA JOUKO MIETTINEN, TURKU

Jouko Miettinen on turkulainen kosmopoliitti ja ajankohtaisten asioitten kriitikko- Ohessa pohdintaa kansakunnan kaapin paikasta. Toimitus: Petri Rossi

Kansat katoo, ei katoo mahti heimonsa hengen
Geenit, jotka ovat hallinneet lisääntymistämme aikojen alusta lahjoittamalla meille hurmion, ovat joutuneet luovuttamaan sen korvauksetta laskelmoiville markkinavoimille.  Sen seurauksena sukukypsät naiset steriloivat itsensä vapaaehtoisesti pillereillä.  Petoksellaan ihminen estää paitsi geenien pyrkimyksen levittäytyä myös oman kehityksensä lajina.
Hallituksen huulipunamarinadi kehottaa nuoria, erityisesti tyttöjä, unelmoimaan huippupoliitikon tai johtajan urasta.  Onnistuminen vaatii lujaa tahtoa ja vapaaehtoista pilleristerilisaatiota, joka tekee saaristomeren silakatkin sukupuolettomiksi. Vuosien vieriessä vauvapaussista tulee menopaussi.
On suoranainen ihme, että markkinoiden armoilla elävät suomalaiset lisääntyvät lainkaan. Inhimillistä perhe-elämää voivat viettää vain markkinoilta syrjäytetyt.  Pääkaupunkiseudulla jo joka neljäs lapsi onkin ulkomaalaistaustainen.  Heidän kulttuureissaan suuri lapsiluku on naiseuden ja mieskunnon mitta, joka tuo myös yhteisön arvostuksen.  Meillä sitä pidetään lähinnä tyhmyyden mittana. Hallitus paneekin toivonsa maahanmuuttajiin, kuin entinen pappi, "eläkööt he toisin kuin me teitä muita neuvomme".
Vaikka suomalaisia on vain 0,7 promillea maapallon väestöstä itseään kunnioittavat intellektuellit eivät tunnusta meitä enää kansaksi, jolla on oikeus kieleen, kulttuuriin ja maahansa, saati alkuperäiskansaksi, joiden oikeuksia he äänekkäästi puolustavat.  Kuitenkin pelkästään suomenkielen kehitys on vaatinut tuhansia vuosia.  Se on pitänyt pintansa mm. englannin ylivaltaa vastaan sähköisten viestimien kielikylvystä ja kouluopetuksesta huolimatta.  Murteidenkin synty on vaatinut suomenkielisen väestön paikallaaneloa pitkään. Onkohan impivaaralainen nationalismi sittenkään pahin uhkamme?
Kulttuurievoluutio on ajanut ohi geneettisen kellomme.  Se on miljoona vuotta jäljessä. Sen mukaan keskeinen olomuotomme on yhdessäolo, puuhastelu ja köllöttely.  Edes keskiajan maaorjat eivät olleet niin sidottuja työhönsä ja jatkuvasti tavoitettavissa kuin me.  Kuuden tunnin yöunesta on tullut standardi.  Tämän vääränlaisen elämäntapamme ristiriitaan me tarvitsemme mielialalääkkeitä, unilääkkeitä ja e-pillereitä tai lentoa lomaterapiaan toiselle puolen maapalloa.  Viikko siellä ei riitä alkuunkaan korjaamaan kroonista elämäntapavirhettämme. Jatkuvan kasvun markkinataloudessa ihminen on vain tuote, joka on sopeutettava markkinoihin.
Taloutemme perusta on kasvuideologia, ei tasapaino.  Jatkuvan kasvun pakko koskee myös väestöä, sillä ihmisillehän tuotteita ja palveluja tehdään. Tavoitteet on kirjattu mm. EU:n peruskirjaan, markkinatalous, jossa pääomat, tavarat ja ihmiset liikkuvat vapaasti: Selkokielellä sanottuna globaalit markkinat, kasvupakko, ylikulutus, tyhjästä rahaa luovien piirien valta ja ylikansoitus. Ihmisen sietokyvyn lisäksi se törmää nyt myös maapallon resurssien rajoihin.
                             Jouko Miettinen

VESIJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN ESTETTÄVÄ

VESI JA LUONNON HYÖDYKKEET KUULUVAT KAIKILLE

Viimeisin yksityistämisen erikoisuus tulee suomen jyväskylästä, jossa esitettiin vesihuollon yksityistämistä: Tämä kaikille kuuluva yhteiskunnan perushuolto ei voi olla kauppatavaraa, eikä yksityisillä yrityksillä voi olla oikeutta määrätä aivan kaikesta luonnonvarojen käytöstä. Asiaa vastustamaan kohosi vain muutamassa päivässä lähes 100 000 ihmisen kansalaisliike kansalaisaloitteena, joka etenee eduskuntaan lähiaikoina.

Liikutaan moraalisesti arvelluttavilla alueilla, kun elämisen aivan peruselementteihin kuuluvia asioita yritetään saattaa kaupallisen toiminnan alaiseksi ja siitä riippuvaiseksi. Asiassa on syntynyt irvailua  seuraavaksi hengitysilman kuutiomyynnistä,puhdas  ilma ja vesi ovat samanlaisia perushyödykkeitä joiden saatavuus tulee olla yhteiskunnan huolena eikä niitä voi ryhtyä rajaamaan kaupallisin perustein tai hinnoittelemaan sitä, kuka pystyy elämisen perusedellytyksistä maksamaan.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

BLOGISARJA: JOUKO MIETTINEN, TURKU



JOUKO MIETTINEN  on turkulainen kosmopoliitti, ulkomaisten ja kotimaisten poliittisten ajankohtaisasioitten arvioitsija ja mietiskelijä. Hän on toiminut valtakunnallisesti puoluejärjestöjen hallitustehtävissä, kunnallispolitiikassa ja kansanedustajaehdokkaana kampanjoinut suomen itsenäisyyteen liittyvien isojen asioitten parissa mm. kansainvälisen GCM-sopimuksen kritisoinnissa.Tulemme julkaisemaan lehdessämme Miettisen blogeja juuri mm. GCM: parista ja muista ajankohtaisista aiheista. Ohessa viiltävä analyysi kansakuntamme juhlapyhien jälkeen siitä, mitä oli ja mitä ei ja mitä pitäisi olla tai mielummin -   Tulla.   

                                                                                                   Toimitus: Petri Rossi



Joulu meni- tontut jäivät


 
Muinoin luostarit ja kirkko olivat tieteen tyyssijoja. Tieteen saavutukset olivat ilmentymiä Jumalan olemuksesta. Välirikko tapahtui, kun kirkko ja tiede lukitsivat totuuden ja julistivat omansa faktaksi. Nyt monet yrittävät julistaa tieteen faktaksi.
Tiede ei pyri todistamaan mitään. Se kumoaa omat faktansa korvaamalla ne yhä paremmilla. Se on pelkkä kriittinen tarkastelutapa, menetelmä. Maakeskinen maailmankuva on korvautunut aurinkokeskisellä, Newtonin mekaniikka Einsteinin suhteellisuusteorialla, alkulima bakteereilla ja viruksilla.
Julistamalla faktoja luemme kuolemantuomion paitsi faktoille, myös niistä johdetuille päätelmille. Ajan myötä tutkimus osoittaa ne vääriksi.
Tieto on älyn ruokaa. Nykyisin sen määrä on valtava. Tarvitaan datakeskuksia varastoimaan sitä ja atomivoimaloiden energiamääriä syöttämään sähköä niihin. Niiden bittiavaruuksissa Google-haut ja tekoälyalgoritmit jalostavat sen uuteen ulottuvuuteen, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään.
Harva väittää, että datakeskusten toiminta ja bittiavaruuksissa surraavat algoritmit olisivat syntyneet tyhjästä. Ne ovat lahjakkaiden ihmisten älyn aikaansaannoksina.
On arvioitu, että kaikkien datakeskusten sisältämä tieto mahtuisi yhteen kiloon perintöainesta, DNA:ta. Se on siis ylivertainen tietovarasto. Nerokkaalla neljän emäksen koodilla DNA mahdollistaa sen ja muut elolliset prosessit koko maapalolla, jopa algoritmien koodaajien ajattelunkin, ja ilman ydinvoimaa.
Voisiko DNA siis olla syntynyt ilman älyä tyhjästä? Entä koko maailmankaikkeus? Kyllä, uskoo ateisti. Moni uskoo sen olevan tieteellisesti todistettu fakta.
Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus esitetään usein vastakkaisina, vaikka ne eivät ole toisensa poissulkevia. Tieteellinen ja uskonnollinen tarkastelukulma voivat olla sopusoinnussa ja erota vain siinä, että jälkimmäinen uskoo tulosten ilmentävän Jumalan olemusta.
Jos myönnämme, että datakeskusten toiminta edellyttää älyä, tulemme myöntäneeksi että äly kuuluu universumiin. Se voi selittää maailmankaikkeuden syntyä ja rakennetta aivan kuten Bohrin atomimalli tai evoluutio, epäfaktoja nekin aikanaan olivat.
Jos suljemme älyn pois, meille jää pelkkä usko siihen, että maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä ja sattuman ohjaamana.
Ateismiusko on nostettu muiden uskontojen yläpuolelle edustamaan faktatietoa. Muusta ei ole lupa puhua vakavasti, jotta emme loukkaisi faktauskovien tunteita.
Jos muiden vakaumus nostettaisiin samaan arvoon, mitä jäisi jäljelle? Olisiko sittenkin viisasta suvaita toistemme käsityksiä loukkaantumatta, ettei järjen valo sammuisi?
Jouko Miettinen, Turku

2020 -LUVULLA SAATAVA LAAJEMPIA YHTEISKUNTAUUDISTUKSIA SUUNNAN KÄÄNTÄMISEKSI

YLEINEN tieto ja ja käsitys valtakunnassa on se, että menossa on laajamittainen yhteiskunnan virhekehitys isossa mittakaavassa ja tärkeissä asioissa: Samaan aikaan syntyvyys laskee, väestö vanhenee, peruspalveluissa on työvoimapula ja palveluja karsitaan, työttömyysmenot kasvavat ja ulkomaanvelka on kääntymässä uudestaan nousuun. Hupenevat voimavarat pitäisi siis keskittää siten kaikilla aloilla, että ne tukisivat uutta kehityssuuntaan koko maan alueella ja kaikilla toimialoilla. Uutta talouden ja yhteiskunnan kasvua ei saavuteta vanhoilla resepteillä, jotka eivät enää toimi. Suomen uusi hallitus- vaikkakin on pehmeämpien arvojen kannalla ja pyrkii säilyttämään terveempiä rakenteita uuden pohjaksi verattuna aiempaan Sipilän kovan markkinapolitiikan tekemiseen, toimii silti  vieläkin vallinaisella ohjelmalla, joka ei vielä sisällä niitä isoja elemettejä joilla maan kehityskuvaa saataisiin uuteen suuntaan. Hallituksella ei ollut tarpeeksi aikaa eikä resursseja pohtia todella merkittäviä  uudistuksia, vaan se pyrkii korjailemaan edellisen tuhoja, mutta tämä on sentään alku. Kuinka pitkälle se kantaa, arvioivat äänestäjät seuraavissa vaaleissa.

Käänne onnistuu vain valtionvarojen tehokkaalla käytöllä siten, että valtionkassan varoja  kohdennetaan tuottavasti työmarkkinoitten kehittämiseen ja palveluitten tuottamiseen  siten että käytetty raha tuottaa sekä vastinetta että synnyttää kasvua: Rahan on tuettava työtä joka tuottaa ja joka synnyttää uutta kysyntää, kasvua ja voimavarojen  lisääntymistä.

Työmarkkinauudistus, sote-uudistus ja verotusuudistus on saatava samaan pakettiin kerralla, jotta laajamittainen yhteiskunnan tervehtyminen on mahdollista. Linjojen on oltava suuria ja laajoja, jotta nykyisestä oravanpyörästä päästään uuteen kasvukauteen, joka perustuu terveelle taloudelle ja kansan hyvinvoinnille.

Työttömyysturvasta on tullut  "pyhä lehmä" suomalaisessa politiikassa, josta kukaan ei uskalla puhua ja jonka kehittämistä kukaan ei uskalla sanoa sanaakaan julkisuudessa- pelätään kannatuksen menetystä. Työttömyysturvan pitäisi olla valinnainen, eli saman rahan pitää voida saada halutessaan myös työnteosta mieleisessään työssä. Pitää luoda työllistymisturva-järjestelmä, joka on vapaaehtoinen ja jonka avulla ihminen pääsee halutessaan takaisin työelämään joustavasti. Tästä tulemme kirjoittamaan lisää lehtemme sivuilla jatkossakin.