TYÖTTÖMYYDEN HOITAMISEKSI UUDISTUKSIA SUOMESSA

työelämä ja me

TYÖTTÖMYYS ON PITKÄLLE  RAKENTEELLINEN ONGELMA  :

TYÖMARKKINAUUDISTUKSELLA  OLEMASSAOLEVA TYÖ JA IHMINEN KOHTAAVAT

-Senioreille ansaittu eläke ja nuoret vakituisiin työsuhteisiin - väestörakenteen korjauslääkkeet

Hyvinvointiyhteiskunta on meille kaikille tärkeä,  mutta jo pitkään jatkunut laaja poliittinen kehitys on aikaansaanut suuren joukon isoja yhteiskunnan  rakenteellisia ongelmia joiden ratkaisemiseen tarvitaan lopulta täysin uusia ajatuksia ja tekoja. Esimerkiksi työmarkkinapuolella maassamme on noin 300 000 ihmisen työttömien joukko samaan aikaan, kun sen peruspalveluista puuttuu 200 000 työntekijää suljettuina kuntien ja valtion virkoina ja  työpaikkoina, Peruspalveluissa joudutaan karsimaan  jatkuvasti työvoimaa ja palveluja rahapulan takia, ja samaan aikaan kuitenkin myös ottamaan ulkomailta velkaa työttömyyden hoitokuluihin.
Kunnissa ja valtiolla peruspalveluissa tehdään jo nyt hyvin raskasta ja kuluttavaa ylityötä joka polttaa jatkuvasti enemmän vähiksi käyneitten ammattilaistemme voimia, sairaslomat ja sairaseläkkeet lisääntyvät.
Nuorisotyöttömyys on tällähetkellä noin 30% joka sekin on erittäin suuri tulevaisuuden haaste. Juuri nuorten tulisi päästä jo uransa alussa vakituisiin töihin joista saa vakituisen palkan perheen ja elämän rakennukseksi, pätkätyöt ovat muodostuneet lopulta työmarkkinoita vaivaavaksi krooniseksi ongelmaksi. Suomi muuttuu koko ajan yhä vanhenevaksi ikärakenteeltaan, uusia lapsia syntyy vain jos edellytykset perheitten perustamiseksi ovat kunnolla olemassa.

Työmarkkinoilla ja julkisen sektorin peruspalveluissa on syntynyt kierre, jossa vapaa työvoima ja olemassaoleva työ eivät kohtaa, ja rahaa käytetään työttömyyden hoitoon työpaikkojen luomisen sijasta. Ammatillista koulutusta ja koulutuspaikkoja vähennetään ja ammattitaitoinen työvoima työmarkkinoilla käy yhä harvinaisemmaksi. Tämä kokonaiskehitys johtaa umpikujaan viimeistään 2020- luvulla, jossa työmarkkinat potevat vakavaa työvoimapulaa samaan aikaan kun maassa on vakava joukkotyöttömyys, maa velkaantuu edelleen ja työttömyys kasvaa. samaan aikaan myös jokaiselle kuuluvat peruspalvelut heikkenevät edelleen. Yksityiset palvelutuottajatkaan eivät pysty paikkaamaan tilannetta koska ne eivät saa supistuvia työmarkkinoita ja tehtäviä haltuunsa valtion varojen mennessä pelkkään järjestelmien hengissäpitoon.

Kaiken tämän keskellä poliittiset päättäjät asettavat vielä liian usein julkisen ja yksityisen sektorin vastakkain keskenään ja joudutaan yksipuolisesti valitsemaan joko-tai  asetelmasta joka ei ole kenenkään etu.

Suomi ei kaipaa kansalaisten ja  erilaisten toimijoitten vastakkainasettelua ja vääristynyttä kilpailua.

TYÖLLISTYMISTURVA JA YHTEISKUNTAPALKKA  AVUKSI

Suomessa toimiva valtakunnallinen ruohonjuuritason kansalaisliike sosiaalinen edistyspuolue  ( osoite on sosedp.blogspot.com) joka on toiminut jo vuodesta 2005  ajaa laajempaa työmarkkinoitten uudistusta, jossa työ ja ihminen kohtaavat,
ja kansalainen  saa valita itse ottaako rahansa työnteosta, vaiko sitten vapaana olosta. Meillä on  suomessa vahva työttömyysturva joka on hyvä asia, mutta sen rinnalle tarvitaan myös motivoiva työllistymisturvaohjelma
joka luo työpaikkoja sinne, missä työtä maassamme on olemassa ja kohdentaa valtion varoja tähän.
Haluamme kannustaa ihmisiä lähtemään tulos työttömyydestä ja palaamaan takaisin työelämään jolloin sekä ihminen että raha lähtee liikkeelle, ja ihmisestä tulee sekä itselleen että yhteiskunnalle tuottava kansalainen.

Työllistymisturvaohjelmassa  Valtio ja kunnat avaavat suljetut työpaikat peruspalvelujen parissa ja perustavat uusia vakituisia tai pitkäaikaisia vakansseja niin paljon, että nykyinen työvoima ei enää joudu jatkuviin ylitöihin,  vaan peruspalveluissa on riittävä ihmismäärä töissä, työ ei kuluta tekijäänsä loppuun  ja yhteiskunta pystyy siten tarjoamaan riittävän laajat lakisääteiset peruspalvelut laadukkaasti kaikille.

Uudet  avattavat virat ja työpaikat kuntiin ja valtiolle peruspalvelulaitoksiin  ovat aluksi  4- 6 tuntisia, ja nämä työntekijät tulevat avustamaan normaaleja 8- tai 12 tuntisia työntekijöitä, he eivät korvaa 8-tuntisia työntekijöitä vaan helpottavat avustavina työntekijöinä työpainetta ja auttavat työpaikkaan toimimaan kunnolla. Työttömänä oleva ammattilainen voi itse ilmoittaa, että hän siirtyy työttömyysturvajärjestelmän parista työllistymisturvaohjelman pariin, ja hakee oman alansa ja kotipaikkakunnan työpaikkaa esimerkiksi sairaalassa tai päiväkodissa tai teknisessä virastossa.

Lähtöpalkaksi muutetaan aiemmin työttömyysajan ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha johon yhdistetään kaikki kansalaisen saamat sosiaalituet kuten asumistuet ja muut. Tämän lisäksi annetaan oikeus tehdä mainitun 4- 6 tunnin lisäksi omaa keikkatyötä josta verotetaan hyvin maltillisesti. Voi esimerkiksi tehdä  ensin kunnan työpaikassa laitoshuoltajana 4 tuntia siivousta tai 6 tuntia keittiötyöntekijänä tai teknisenä henkilönä, jonka jälkeen työntekijä voi siirtyä  heittämään oman keikan vaikkapa omalla toiminimellä vanhuspalveluun kotiruoan tekijäksi tai lumen luojaksi  tai sähkötöiden korjaajaksi ja saada tästä loppuansio kokoon. Yrittäminen on turvallisempaa, kun peruspalkka on jo varmistettu. Omaan yrittämiseen muodostuu helpompi tapa aloittaa ja yrittämisen kynnys madaltuu. ns. kombinaatiovirkojen avauduttua markkinoille.
Yrittäminen ja oman keikan tekeminen ei ole pakollista, jos tyytyy pelkkään 4- 6 tunnin tulokseen ja pystyy toimeentulemaan silläkin panoksella, kukin tarpeensa mukaan.

Tällä aktiivisuudella lopullinnen kokonaisansio yltää suunnilleen normaaliin ansiotasoon, valtion aiempi työttömyysturva tuottaa vaihtoehtoisessa käytössä hyvää ammattityötä ja valtion ja kuntien palvelut pelaavat samalla rahalla, mikä aiemmin meni pelkkään passivoivaan kotonaoleskeluun. Aktiivinen valtionpalkka-työntekijä voi myös  kunnan osa-aikaisen työnsä ohessa pestautua yksityiselle yhtiölle töihin ellei itse halua toimia osa-aikaisena yrittäjä- työntekijänä, vastakkainasettelu puuttuu ja yritykset saavat hyvää työvoimaa sinne missä tarvitsevat koska työkykyistä osaavaa työvoimaa pidetään markkinoilla valtion ohjelmilla yhteiseksi eduksi.

Olennaista työmarkkinoitten kehittämisessä tulevaisuudessa on  julkisen sektorin ja yksityisen sektorin tarpeettoman vastakkainasettelun lopettaminen ja sektorien välinen yhteistyö kansallisen edun hyväksi. Kun julkinen sektori elpyy, elpyy myös yksityinen sektorikin.

Samassa ns. paljon puhuttu kolmas sektori saa yhteyslinkin julkisen ja yksityisen välille.

OMIEN TYÖKULUJEN HALLINNOINTI-OIKEUS JULKISELLE PUOLELLE

KETÄÄN ei pitäisi irtisanoa eikä työsuhdetta päättää siksi, että tämän työ ei ole kustannuskestävää, vaan suomalaiselle työntekijälle pitäisi antaa oma mahdollisuus tehdä omilla toimillaan omasta työstään kustannuskestävää ja tehokasta. Jos esimerkiksi työpaikkansa säilyttämiseksi pitäisi omasta työstä saada aikaan vaikkapa 5 % säästö kokonaiskuluissa, saisi työntekijä esimerkiksi omia työvuorojaan säätämällä itse vaikuttaa työnsä hintaan ja kustannuksiin. Irtisanominen on aina kallista, kerrannaisvaikutukset yhteiskuntaan tuhoisan kalliita sosiaalisine ongelmineen ja vaikeuksineen. Suomen on arvostettava niinpaljon jokaista työtekevää ihmistään, ettei valtio anna kenenkään tahallaan syrjäytyä pelkkien työmarkkinoitten muotoasioitten takia.

LAMASOPIMUKSISTA TAKAUTUVAT PALAUTUKSET

JOS yhteiskunnassa tehdään lama-aikana säästösopimuksia joilla voimakkaasti leikataan työtätekevien ja yrittävien ihmisten tuloja, pitäisi sopia samassa myös menetettyjen varojen myöhemmin palauttamisesta tai ainakin jonkinasteisesta hyvittämisestä sitten, kun yhteiskunnalla menee jälleen niin hyvin että irtorahaa on.
Liian usein joskus kauan sitten tehdyt muutokset jäävät voimaan rasittamaan tarpeettomasti tulevia päiviä.

JOUKO MIETTINEN: KORONAN OPETUKSET

Turkulaisen kosmopoliitin  ja yhteiskunta-ajattelijan Jouko Miettisen ajatuksia päivän asiasta.

                                                                                     Petri Rossi, toimitus

Koronan opetukset

Korona levisi lentäen. Niin tulevat leviämään uudetkin pandemiat, jollemme rajoita globaalia lentoturismia. Sitä ei voi perustella enää liikkumisen vapaudella, työpaikoilla tai taloudella. Myös terveys ja oikeus elämään kuuluvat yksilön vapauksiin. Se ministereiltäkin unohtui perustellessaan Uudenmaan avaamista. Suomessa työttömänä ja lomautettuna on satoja tuhansia. Lasku taloudelle on arviolta 20 mrd., globaalille taloudelle biljoonia.

Pandemiat ovat tarttuvia elämäntapasairauksia. Rokotus ei ole ratkaisu niihin. Etukäteen ei voi rokottaa uutta mikrobia vastaan, koska sitä ei ole olemassa. Rokotus on aina värssyn jäljessä ja siihen liittyy myös riskejä, varsinkin uusiin RNA-rokotteisiin. Sillä voidaan ainoastaan hillitä leviämistä.

Korona on hillinnyt tehokkaammin kuin mitkään globaalit sopimukset ilmaston muutosta ja muita ympäristöhaittoja. Jopa Kiinan suurkaupungeissa savusumu on hälvennyt ja sinitaivas tullut esiin. Syy siihen on talouden lähes täydellinen pysähdys.

Talouden on toki toimittava, mutta jotakin Koronasta voimme oppia. Kun kulutamme vähemmän, ympäristön kuormitus ja työn tarve vähenevät samassa suhteessa ja maapallon resurssit riittävät pitempään. Riskejä voidaan vähentää kehittämällä tuotantotapoja ja -aloja ja tuottamalla vain tarpeellinen. Muutoin luonto karsii sopeutumattomat markkinatalouden rönsyt pois darvinismin keinoin. Etätyö, ulkoilu, luonnossa liikkuminen, virtuaalielämykset, -kulttuuri ja -viihde ovat lisääntyneet huimasti. Se osoittaa, että omaksumme uusia riskittömämpiä elämäntapoja hyvinkin nopeasti.

Syy talouskasvuun ei suinkaan ole ihmisten tarpeet vaan velka. Korona on paljastanut velkaan perustuvan talouden riskialttiuden. Luulo, että keskuspankit kuten EKP laskevat rahan liikkeelle ja pankit lainaavat tallettajien rahaa, on väärä. Pankit luovat rahan tyhjästä myöntäessään lainaa. Kun velka maksetaan takaisin, raha katoaa. Valtioiden, yritysten ja ihmisten on otettava jatkuvasti uutta velkaa, jotta taloudessa olisi rahaa. Se, että veloista tehdään euromaiden tai globaalin maailman yhteisiä, ei poista velkaantumista.

Suomen arvioitu lisävelan tarve on 20 mrd. Kun kriisi helpottaa ja rahat on syöty, valtiot yrittävät lopettaa velkaantumisen. Viennin avulla ne kahmivat talouteensa toisten ottamaa velkarahaa. Kaikki eivät voi voittaa. Häviäjät, velkojen viimeinen kaatopaikka, ovat kehitysmaat. Voittajia ovat velan antajat, joille taloudellinen ja poliittinen valta siirtyy. Finanssipiirien varallisuus onkin 10-kertainen maapallon varallisuuteen nähden. On vain yksi maapallo, joten sitä todellista rahaa on korkeintaan 10-osa.

Viruskin voi kaataa velkatalouden, eikä sen riskejä voi välttää hyvällä taloudenpidolla tai rakenne-uudistuksilla. Sen voi korjata vain rahareformilla, jossa valtio huolehtii riittävästä rahan määrästä taloudessa. Valtion luomaa rahaa voidaan suunnata myös julkisiin menoihin, ympäristöhankkeisiin ja muuhun reaalitalouteen, jotka ovat vakaan talouden perusta.

                             Jouko Miettinen

KOULUJEN AVAAMINEN TARPEETON RISKI

KOULUJEN avaaminen vain kahdeksi viikoksi lukukauden loppuunsaattamiseksi on epidemian tässä vaiheessa  tarpeeton riski, ja toivottavasti se ei aiheuta epidemian uudelleen laajentumista: Tilannehan on vapunpäivänä sellainen, että sairastuneitten määrä on viimeisen 2 kuukauden aikana pysytellyt sadan sairastapauksen luokassa, joko alle tai vähän yli päivittäin vuorotellen. Toukokuun on tärkeä kuukausi epidemian suunnan kannalta, ja siksi minkään yhteiskunnan ei- välttämättömän toiminnon avaaminen on tässä vaiheessa täysin tarpeeton riskitekijä. Lapset eivät juurikaan itse sairastu, mutta he ovat liikkuvana ja sosiaalista kanssakäymistä harjoittavana kansanosana levittämisen suhteen suuri riski. Kouluvuosi olisi voitu hyvin saattaa loppuun etäopintoina ja todistukset jakaa samoin postitse.

Toivokaamme, että lasten paluu koulutyöhän ei aiheuta epidemian suunnan muutosta. Leviäminen on ollut hidasta, mutta pitäisi odottaa että tartuntojen päivittäinen määrä lähtee selvästi ja pysyvästi laskuun, ennenkuin julkisia toimintoja ryhdytäään laajemmin avaamaan.

Valtio joutuu jokatapauksessa ottamaan merkittävästi uutta velkaa, että kriisistä selvitään: Tässä tilanteessa velan lopullinen määrä ei edes ole se suurin huoli, vaan kansakunnan toipuminen. Velan pystyy aina jotenkin maailmassa järjestelemään, mutta terveyttä ei pysty takautuvasti korvaamaan.


                                                                          Martti J. Nykänen