LAKKOKEVÄT 2024: SUURIN ASIA JA VASTUUKYSYMYKSET

 POLIITTINEN LAKKOILU -- ONKO MUITAKIN?

Tasavallassa ei ole kaikki hyvin, jos palkansaajat kokevat että joutuvat koko kevään ajan lakkoilemaan ja syynä ovat perusoikeudet, ja jos maan hallitus on napit tiukasti vastakkain palkansaajaliikeiden kanssa jotka sentään edustavat valtaosaa koko maan työvoimasta ja tekijöistä. Voiko hallinto ilmoittaa suurimmalle osalle suomen kansaa ettei se suostu mihinkään kompromisseihin tai uudelleenarviointeihin?

Kukaan ei ole kiistänyt koko aikana talouden tervehdyttämisen tarvetta, mutta voiko sen varjolla leikata myös kansalaisten selkeisiin  perusoikeuksiin kuuluvia asioita? Missä kulkee demokratian raja tässä asiassa?

Säästöt eivät ole uusi asia. Niitä on tehty edellisten hallituksien aikoina alkaen Ahon hallituksesta Sipilän hallintoon, mutta tuolloin pystyttiin sopimaan kaikkien osapuolten kesken toiminnasta mitä tehdään ja miten.

MITÄ sitten istuva hallitus voisi tehdä tilanteen korjaamiseksi?

KUTSUA pikaisen uuden yhteisen laajan neuvonpidon koolle, sopia säästöjen tekemisestä siten, että osasta kaikkein tehottomimpia keinoja luovutaan jotka aiheuttavat vain lisää kuluja, kuten esimerkiksi ensimmäisen sairaspäivän palkan menestys johtaa oikeasti siihen että palkansaajat ovat vain sitten pitempään poissa kun kerran sairaudesta rankaistaan, uudistusten aikatauluja pidennetään ja jälkiseuraamusten seuranta käynnistetään heti, ja kun ajat ovat paremmat ,menetyksiä korvataan takautuvasti ainakin niille, jotka ovat pahiten kärsimässä leikkauksista. Samassa kaikista pahimmassa asemassa olevien kuten pienituloisten monilapsisten perheitten leikkauksia vähennetään ja katsotaan, ettei päällekkäisiä tulonvähennyksiä tehdä.

VALTIO ei voi ajatutua konkurssiin. Edes Kreikka tai Islanti eivät sitä tehneet, vaikka mainituilla mailla oli todella  kovat ajat, nykyisessä globaalissa taloudessa voidaan aina sopia järjestelyistä joilla kansakunta selviää.

Nyt on kyse poliittisesta tahdosta, hallituksen vastaantulo palkansaajille on sitä koko kansan politiikkaa. Se on se suuri asia tässä tilanteessa.

                                                                      Martti J. Nykänen

                                                                      Työmarkkinasihteeri

                                                                      Edistykselliset Palkansaajat- TyöntekijäFoorumi

                                                                     kansalaisliike

PRESIDENTINVAALIT 2024 : ARVOJOHTAJA HAKUSESSA , MILLÄ KYTKÖKSILLÄ?

 ARVOJOHTAJA tasavallalle seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Tätä ovat kaikki ehdokkaat ensimmäisellä ja toisella kierroksella rummuttaneet kiivaasti ja tasaisesti, mutta mitä kätkeytyykään ehdokkaitten oikeisiin taustoihin ja kytköksiin, eli millä linjalla tarjolla olevat ehdokkaat ovat reaalisesti liikkeellä?

 Toisen kierroksen Alexander Stubb (Kok) ja Vihreät/ valitsijayhdistys Pekka Haavisto ovat kumpikin korostaneet toistuvasti kansan yhdistämistä ja arvopohjaista johtamista.

Mitä käytännössä on tapahtunut näiden teesien alla? Kuinka ehdokkaat ovat konkretisoineet puheittensa sanat arvojohtamisesta, koko kansan puolesta toimimisesta ja kansakunnan yhdistämisestä?

Pekka Haavisto on ottanut suoraan jotakin kantaa mm. työmarkkinapolitiikkaan ja väläyttänyt periaatteelisia kannanottoja juuri paraikaa eniten esilläöolevissa asioissa eli työmarkkinoitten rauhasta ja yhteistoiminnasta. Hän on jopa kommentoinut esimerkiksi joitakin yksittäisiä esillä olevia asioita arvopohjaperustelulla.

Alexander Stubb on ollut pidättyvämpi  välttäen esimerkiksi puuttumasta suoraan mainittuun  hallituksen ja työmarkkinoitten vallassa olevaan vakavaan kriisiin, mutta on sensijaan tuonut esille mm. toivotuksen hallituksen menestymiselle asioitten hoidossa.

Samaan aikaan Suomen Oikeuskansleri on jyrkästi moittinut maan hallitusta sen liian nopeasti eteenpäinviedyistä hankkeista ja arvostellut kovasanaisesti huonosta ja puutteellisesta valmistelusta esimerkiksi sosiaaliturvan ja työmarkkinoitten uudistamisessa.Kysymys on suomen perustuslain säätämien kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin asioista, joissa pitäisi toimia riittävällä aikamääreellä ja poikkeuksellisen huolellisesti. Oikeuskansleri ei ole ainoa taho, joka hallituksen toimiin on puuttunut.

Pitäisikö ehdokkaitten tässä valtakunnan tilanteessa pidättäytyä kokonaan ottamasta kantaa hallituksen ja Ay-liikkeen taisteluun? Miten annetut työmarkkinalausunnot tukevat yhteistoimintaa ja rauhaa?

Miltä asioitten iso kokonaisuus näyttää? Kun katsotaan isoa kuvaa,ja asetetaan samalla  viivalle molemmat ehdokkaat julkilausumineen tähän asti esimerkkinä vaikkapa juuri akuutti työmarkkinarauha,, maan hallituksen toiminta, oikeuskanslerin viraston ilmoitus ja katsotaan nyt vaikkapa näitä työmarkkina-asioita koeviipaleena ja asioita  linjassa, täyttävätkö molemmat ehdokkaat koko kansan presidentin ja kansakunnan yhdistäjän tunnusmerkit? Onko julistettu arvojohtajuus, tasa-arvo, demokratia ja vapaus  kaikkia kansalaisia koskeva? Entä liike-elämä? Riittääkö se että ehdokas julistaa pelkällä yleisellä tasolla tasa-arvoa ja demokratiaa osoittamatta lainkaan konreettisia asioita joihin pitäisi saada parannuksia koko kansalle ,kuten esimerkiksi kansalaisten sosiaalisen turvan taso, työmarkkinoitten työrauha tai ihmisten tasa-arvon toteutuminen konkreettisin toimin? Voiko arvojohtaminen olla pelkkää arkielämään liittymätöntä sanailua hypoteettisella kategorialla?

Suomalainen äänestäjä osaa itse päätellä kuka valitaan. Siihen on pakko luottaa sadan vuoden jälkeen.

Sitä ei neuvo me lehtimiehet, virkamiehet, media eikä bulvanisto. Olennaista on se, onko ehdokkaiten puheenvuorot kokonaisvaltaisesti tapahtuvien asioitten kanssa sopusoinnussa kun puhutaan kansakunnan edusta. Onko näin tapahtunut jäljellä olevien ehdokkaitten puheenvuoroissa?

                                                Suomen tasavallan presidentinvaalien aattona

                                                       3.2. 2024  Päätoimittaja Petri Rossi.