lauantai 4. huhtikuuta 2020

JOUKO MIETTISEN BLOGI: KORONA--UUDEN ALKU

Jouko Miettinen on Turkulainen kosmopolitti ja kansallinen poliittinen tarkkailija, jonka kirjoituksia julkaisemme lehtemme blogisarjassa. Ohessa miehen mietteitä parhaillaan menossa olevan epidemiakriisin ääreltä.
                                                                           Petri Rossi / Toimitus



Korona – uuden alku
Korona- pandemia paljasti globaalin maailman haavoittuvuuden. Se on avannut silmiemme eteen vision tulevaisuudesta. On aika pysähtyä arvioimaan millaiseksi sen haluamme.  Jatkammeko hallitsematonta globaalia nuorallatanssia vai otammeko uuden suunnan. Tämä pandemia kuten ilmastonmuutoskin ovat seurausta globaalin maailman lainalaisuuksista ja vaikutuksista yhteiskuntiin.
Viestimet toistavat mantraa, että tämä ei ole kenenkään syy, mutta unohtavat aktiivisesti että virukset levisivät lentäen. Köyhät eivät lennä eivätkä laskettele Italian Alpeilla tai Tirolissa.
Mikä on lentoturismin aiheuttamien kuolemien ja inhimillisen kärsimyksen määrä ja lasku taloudelle? Ilmastonmuutos ei ollut riittävä syy rajoittaa lentämistä. Se kompensoitiin muutaman euron maksulla. Korona-pandemia on opettanut sen, että inhimillisiä katastrofeja ei voi korvat rahalla.
Tämä vitsaus ei ole jumalan vaan ihmisen aikaansaannos. Olemme kuin ne uskovat, jotka rukoilevat jumalaa poistamaan vitsauksen, mutta eivät halua tehdä parannusta vaikka tietävät mistä vitsaus johtuu. Ihmisellä on vapaa tahto olla seuraamatta järkeään. Se on sitä syntiä.
Silti virus toimi kuin jumalan enkeli ja rajoitti lentämistä ja ympäristöhaittoja tehokkaammin kuin ihmisten toimet konsanaan. Ehkä se oli vastaus rukouksiin.
Finanssipiirit ovat luvanneet valtioiden päättäjille velkarahaa taivaan tappiin. Velka merkitsee heille tuloja ja valtaa, velallisille maille syvenevää velkavankeutta ja poliittisen vallan menetystä. Reaalitalouteen liittyy epävakaus, mutta rahallistettu velka kasvaa aina. Muutamassa vuosikymmenessä rahamonopoli on kaapannut 99 % maapallon varallisuudesta yhden % käsiin.
 Suomi ei ole liittynyt laillisesti EU:hun eikä euroon, mutta menettänyt itsenäisyytensä ja velattoman rahansa.  Velkamme finanssipiireille ylittää jo 110 mrd. Pelkästään lainan korkoja olemme maksaneet 2000-luvulla 40 mrd. Olemme vastuussa myös kriisin myötä muiden euromaiden kasvavista veloista.
Maailma odottaa kärsimättömänä paluuta aikaan entiseen. Korona yritetään selättää uudella rokotteella, lääkkeillä, paremmilla testeillä ja kulkutautisairaalaverkostoilla. Kilpailu niillä rahastamisesta on kovaa. "Kriisin jälkeen talous nousee kuin raketti", hehkutti Trump puhuessaan kansalaisille.
Ehkä pakkorokotteen mukana saamme jokainen vielä id-sirun jota innovatiiviset appsit seuraavat kulkureittien varsilla vaanivien hengitysilmatestereiden tai muun datan avulla. Isoveli vahtii ja poimii meistä epäilyttävät karanteeniin.
Kestävämpi ratkaisu vaatisi muutosta elämäntapaamme.  Sen tulisi olla sellainen, josta koituu vähiten riskejä terveyteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen.
Tuotteisiin ja palveluihin voisi hinnoitella eräänlaisen riskivakuutuksen ympäristö-, terveys- ja talousriskien mukaan niin, että elämäntapa joka tuottaa vähiten riskejä tulisi halvimmaksi. Houkuttelevuutta voisi lisätä laskemalla jokaiselle oma riskisaldo, jolla voisi käydä kauppaa päästökaupan tapaan.
                                                                                         J o u k o    M i e t t i n e n .
          

VALTIO AUTTAMAAN KRIISIN YLI TALOUSELÄMÄÄ

MAATA vaivaava koronsaepidemia kouraisee syvältä myös yhteiskunnan talouselämää, mutta suomen vakaus taloudellisesti kestää muutamien kuukausien talouselämän hiljaisen kauden. Se on jokatapauksessa selvää, että kaikille yhteiskunnan toiminta- aloille tulee tappioita, kyse on lähinnä siitä miten siitä edetään eteenpäin: Valtiovalta joutuu väkisin luotottamaan ja tukemaan talouselämää, ja se pitää tehdä tavalla jolla talouselämän rakenteet ja yritysmaailma pysyvät  koossa ja elossa parhaiten. Nyt tehdyt toimet hallituksen puolelta ovat oikeansuuntaiset, mutta tuen määrää on pakko vielä tuntuvasti lisätä jotta konkurssiaalto voidaan välttää. Yritysten kanssa voitaisiin sopia, että paremman ajan tullessa ne suorittavat tukia takaisin valtiolle, jotta toiminta olisi kaksisuuntaista. Kaikkien tukitoimien tulee keskittyä siihen, että yritysmaailma pystyy jatkamaan kriisin jälkeen mahdollisimman nopeasti toimintaansa, tässaävaiheessa on selvää että velkaa asiaan joutuu valtio jokatapauksessa ottamaan, joten velan määrää suurempi asia on tuen onnistuminen.