tiistai 25. helmikuuta 2020

BLOGISARJA JOUKO MIETTINEN, TURKU

Jouko Miettinen on turkulainen kosmopoliitti ja ajankohtaisten asioitten kriitikko- Ohessa pohdintaa kansakunnan kaapin paikasta. Toimitus: Petri Rossi

Kansat katoo, ei katoo mahti heimonsa hengen
Geenit, jotka ovat hallinneet lisääntymistämme aikojen alusta lahjoittamalla meille hurmion, ovat joutuneet luovuttamaan sen korvauksetta laskelmoiville markkinavoimille.  Sen seurauksena sukukypsät naiset steriloivat itsensä vapaaehtoisesti pillereillä.  Petoksellaan ihminen estää paitsi geenien pyrkimyksen levittäytyä myös oman kehityksensä lajina.
Hallituksen huulipunamarinadi kehottaa nuoria, erityisesti tyttöjä, unelmoimaan huippupoliitikon tai johtajan urasta.  Onnistuminen vaatii lujaa tahtoa ja vapaaehtoista pilleristerilisaatiota, joka tekee saaristomeren silakatkin sukupuolettomiksi. Vuosien vieriessä vauvapaussista tulee menopaussi.
On suoranainen ihme, että markkinoiden armoilla elävät suomalaiset lisääntyvät lainkaan. Inhimillistä perhe-elämää voivat viettää vain markkinoilta syrjäytetyt.  Pääkaupunkiseudulla jo joka neljäs lapsi onkin ulkomaalaistaustainen.  Heidän kulttuureissaan suuri lapsiluku on naiseuden ja mieskunnon mitta, joka tuo myös yhteisön arvostuksen.  Meillä sitä pidetään lähinnä tyhmyyden mittana. Hallitus paneekin toivonsa maahanmuuttajiin, kuin entinen pappi, "eläkööt he toisin kuin me teitä muita neuvomme".
Vaikka suomalaisia on vain 0,7 promillea maapallon väestöstä itseään kunnioittavat intellektuellit eivät tunnusta meitä enää kansaksi, jolla on oikeus kieleen, kulttuuriin ja maahansa, saati alkuperäiskansaksi, joiden oikeuksia he äänekkäästi puolustavat.  Kuitenkin pelkästään suomenkielen kehitys on vaatinut tuhansia vuosia.  Se on pitänyt pintansa mm. englannin ylivaltaa vastaan sähköisten viestimien kielikylvystä ja kouluopetuksesta huolimatta.  Murteidenkin synty on vaatinut suomenkielisen väestön paikallaaneloa pitkään. Onkohan impivaaralainen nationalismi sittenkään pahin uhkamme?
Kulttuurievoluutio on ajanut ohi geneettisen kellomme.  Se on miljoona vuotta jäljessä. Sen mukaan keskeinen olomuotomme on yhdessäolo, puuhastelu ja köllöttely.  Edes keskiajan maaorjat eivät olleet niin sidottuja työhönsä ja jatkuvasti tavoitettavissa kuin me.  Kuuden tunnin yöunesta on tullut standardi.  Tämän vääränlaisen elämäntapamme ristiriitaan me tarvitsemme mielialalääkkeitä, unilääkkeitä ja e-pillereitä tai lentoa lomaterapiaan toiselle puolen maapalloa.  Viikko siellä ei riitä alkuunkaan korjaamaan kroonista elämäntapavirhettämme. Jatkuvan kasvun markkinataloudessa ihminen on vain tuote, joka on sopeutettava markkinoihin.
Taloutemme perusta on kasvuideologia, ei tasapaino.  Jatkuvan kasvun pakko koskee myös väestöä, sillä ihmisillehän tuotteita ja palveluja tehdään. Tavoitteet on kirjattu mm. EU:n peruskirjaan, markkinatalous, jossa pääomat, tavarat ja ihmiset liikkuvat vapaasti: Selkokielellä sanottuna globaalit markkinat, kasvupakko, ylikulutus, tyhjästä rahaa luovien piirien valta ja ylikansoitus. Ihmisen sietokyvyn lisäksi se törmää nyt myös maapallon resurssien rajoihin.
                             Jouko Miettinen

VESIJÄRJESTELMÄN YKSITYISTÄMINEN ESTETTÄVÄ

VESI JA LUONNON HYÖDYKKEET KUULUVAT KAIKILLE

Viimeisin yksityistämisen erikoisuus tulee suomen jyväskylästä, jossa esitettiin vesihuollon yksityistämistä: Tämä kaikille kuuluva yhteiskunnan perushuolto ei voi olla kauppatavaraa, eikä yksityisillä yrityksillä voi olla oikeutta määrätä aivan kaikesta luonnonvarojen käytöstä. Asiaa vastustamaan kohosi vain muutamassa päivässä lähes 100 000 ihmisen kansalaisliike kansalaisaloitteena, joka etenee eduskuntaan lähiaikoina.

Liikutaan moraalisesti arvelluttavilla alueilla, kun elämisen aivan peruselementteihin kuuluvia asioita yritetään saattaa kaupallisen toiminnan alaiseksi ja siitä riippuvaiseksi. Asiassa on syntynyt irvailua  seuraavaksi hengitysilman kuutiomyynnistä,puhdas  ilma ja vesi ovat samanlaisia perushyödykkeitä joiden saatavuus tulee olla yhteiskunnan huolena eikä niitä voi ryhtyä rajaamaan kaupallisin perustein tai hinnoittelemaan sitä, kuka pystyy elämisen perusedellytyksistä maksamaan.