MISSÄ KULKEE SANANVAPAUDEN RAJA?
Tämä vaikea asia voidaan ajatella monella tavalla: Jos ajatellaan vaikkapa että maassa on virallinen laitos, jolla on virallinen ohjekirja jonka siis valtio ja laki ovat hyväksyneet, ja sitten yksi sen laitoksen jäsenistä alkaa siteerata laitoksen ohejkirjaa julkisesti oman ajatustensa tueksi, eli tuo esille oman laitoksensa ajatukset omalla mielipiteellään, niin vaikka kyseinen mielipide ei olisi kaikkien muiden mieleen, onko maan oikeuslaitoksella oikeutta tuomita tätä yhtä mielipiteensä esittäjää siitä, että hän siteeraa oman laitoksensa teosta ja sen selkeästi keskeisiä oppeja? Asiasisältöä kun ei muuta mielipiteen esittäjän käyttämä versio , itse asia on sama kirjassa kuin puhujalla verhoileepa hän se lähes mihin asuun tahansa.
Tässä puhutaan hypoteettisesti siksi, että maassamme on menossa
nytkin eräs erikoislaatuinen oikeudenkäynti,jossa erästä tunnettua vaikuttajaa syytetään vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, vaikka hänen mielipiteensä on muodostettu hänen oman yhteisönsä keskeisimmän ohjekirjan materiaalista. Voiko siis yhteisön jäsenen tuomita, mutta jättää itse yhteisön ja sen omaksuman oppikirjan koskematta? Asiassa on outo ristiriita, sillä loogisesti ajatellen jos todetaan rikos tai vääryys, tulisi rangaistuksen koskea sekä yksilöä että yhteisöä. Laki ei voi vain suojata ja jättää "rauhaan" yhteisön teoksen, ja listiä kaikki sen sisällöstä puhuvat, asiassa on sekä periaatteelline että moraalinen ristirita silloin, kun yhteisön oppaasta löytyvät hyvin selkeästi mainitut teesit kirjattuna, joita yksilö on omassa puheenvuorossaan lainannut.
Asian lisukkeeksi mainittu vaikuttaja on julkisuudessa nimenomaan korostanut sitä, ettei hän tuomitse eikä syytä ketään, vaan tuo näkemyksensä pelkkänä oppaasta siteerattuna mielipiteenään esille. Esittämänsä lääketietelliset todisteet ovat toki keskustelun alaisia, mutta nekin on tuotu esittäjän näkökannasta esille perusteluina, ei tuomiolauselmana sitä kohdetta kohtaa josta on puhuttu. Jos lääketietelliset perustelut ovat väärät, ne voidaan keskustelemalla oikaista ja todistaa,pelkkä tuomarin kieltävä nuijankopautus ei ole avoin kehittävä keskustelu.
MIKÄ sitten on oikeasti vihapuhetta, jos kukaan ei käske ketään tappamaan, vahingoittamaan , painostamaan tai solvaamaan tarkotuksellisessa vahingoittamismielessä toista ihmistä, vaan esittää oman kantansa että kirjoittaja on eri mieltä jossakin asiassa ja perustelee sekä oman yhteisönsä alkuperäisillä dokumenteilla?
Missä menee sananvapauden raja? Kuinka pitkälle valtiovalta voi alkaa säätämään sitä, mistä asiosta saamme puhua ja miten? Onko vähemmistöllä oikeus estää vapaa keskustelu ja eri mieltä oleminen yhteisen hyvän tai tasa-arvon perusteella? Jos jokin vähemmistö on oikealla asialla, ei sitä enemmistö voi puheilla, teoilla eikä millään mielivallalla lopulta estää, tukahduttaa tai tuhota. Vähemmistöt eivät ehkä edistä parhaiten asioitaan sillä, että ne tukkivat enemmistön turvan ilman avointa dialogia. Enemmistö tuntee lopulta vain suurta syyllisyyttä kaikesta, ja foobikoksi leimaaminen --vähemmistön vihaajan leima-- ei lähde otsasta millään keinolla, et kohta uskalla puhua enää mistään vähemmistöjä koskevasta asiasta koska afrikan tähtikin on lakannut olemasta vain hauska historiallinen seikkailu, vaan se onkin rasistinen ryöstöretki pimeään afrikkaan jolla kasvatetaan nakkikioskeilla siirtolaisiamme perjantaiöisin piiskaavia kaljupäitä hakaristi takapuoleen tatuoituna. Pelon voi istuttaa mihin ihmisryhmään tahansa, myös siihen hiljaiseen enemmistöön.
Ja lopuksi: Suomessa on vapaus olla myös väärässä, aidot asiat kestävät keskustelut ja suomessa sana on vapaa. Vain vapaalla keskustelulla saamme erilaisten suomalaisten elämän sopimaan toisiinsa ja ymmärrämme, mitä on olla se toinen, jos minä en ymmärrä jotakin toisenlaista elämäntapaa, hyväksyn toisen oikeuden siihen mutta minun ei ole pakko vähäisellä järjelläni ymmärtää kaikkea, eikä kellekkään pidä pakkosyöttää vaikenemiseen perustuvaa tasa-arvoa. Voin lähestyä vähemmistön edustajaa ja hyväksyä hänet ihmisenä sellaisena kuin hän on, olipä tämä kuka tahansa, jos hänkin hyväksyy minun vajavaisuuteni ja sen, etten nyt vaan kertakaikkiaan tämän elämän aikana välttämättä itse tajua ihan kaikkea. Ei anneta sen haitata yhteistä elämäämme maassa nimeltä suomi, Koska olemme toisillemme velkaa parhaan yrittämisemme jotta tässä koko hommassa olisi jotakin järkeä.
