Onko tämä oikea kehityssuunta Tasavallalle?
Kun hallituksen valtakautta on jäljellä puolisen vuotta, ovat tilastot todistaneet kahta ikävää kehityslinjaa maan suunnassa: Viimeaikaisten verotuksellisten ja tukijärjestelmien muutosten tuloksina maassa on tapahtunut tulonjaon kehitys, jossa kaikkein varakkaimmat ovat edelleen vaurastuneet ja väestön köyhin osa on edelleen köyhtynyt. Vähäosaisimmat ovat menettäneet rahaa vuoden sisällä keskimäärin noin 800 euroa saamistaan varoista henkilä kohden joka on muutamalla eurolla päivässä elävälle perheelle iso summa. Yhteensä köyhyysrajan alapuolelle on kaikkien keskiarvojen mittarilla laskettuna pudonnut noin 100 000 uutta kansalaista. Toisena erittäin ikävänä ilmiönä on se että tässä luvussa on mukana noin 30 000 uutta lasta, jotka ovat pudonneet myös virallisen köyhyysrajan alapuolelle. Aiempi 17 000 lapsen jääminen virallisesti köyhiksi on lähes tuplaantunut sekin.
Herää kysymys voiko tämä tulos olla Tasavallan tavotteiden ja terveen kehityksen mukainen? Viimeiset vuodet ollaan toistuvasti puhuttu suomalaisten syntyvyyden laskusta ja kantaväestön vähenemisestä. Kun laaditaan pitkän linjan suunnitelmia, eikö niissä pitäisi olla keskeisimpänä prioriteettina juuri syntyvyyden lisääminen eli lapsiperheitten tukeminen kaikin keinoin, jotta väestökehitys palaisi normaaliksi?
Korjaukseksi tarjotaan maahanmuuton lisäämistä, mutta mikä estää heitä muuttumasta samoiksi köyhiksi?
Onko meillä suomessa kansallisen kasvun ja uusien lapsiperheitten tukiohjelmia olemassa ja tehokkassa käytössä? Onko tehty kaikki mahdollinen että saavuttaisiin kansallinen, kaikkien yhteiskunnan tahojen yhteinen ymmärrys väestönkasvun edistämiseksi, julkisen sektorin, yritysmaailman, kolmannen sektorin ja päättäjien yhteisenä projektina?
Kaikkea tai sen puuttumista perustellaan aina rahalla. Kuitenkin samassa pöydässä päätöksissä on jokin tunnin juna turusta ja pikkulasten päiväkotiaamiaisissa säästäminen. On myös erikoista, että suunnittelussa megaprojekteille löytyy aina varoja, mutta sosiaalista kehitystä pidetään automaattisena leikkauskohteena tuloksesta ja seuraamuksista piittaamatta.
Kohtahan olisi siis vaalit. Niissä olisi ehkä syytä katsoa mitä kukin ehdokas kirjoittaa, eikä sitä kenellä on isoin vaalimainos.
Petri R o s s i
Päätoimittaja.
