JO YLI VUODEN jatkunut Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut kaikissa mittapuissa valtavan kallis ja täysin järjelle käsittämätön turha agressiivinen invaasio keskellä epidemiaa elävää eurooppaa. Sota on tullut sekä huanitäärisesti että taloudellisesti kalliiksi että ravistellut euroopan turvallisuusrakenteita tavalla, jonka takia paluu vanhaan rauhalliseen elämään siintää kaukana edessäpäin, Venäjän diktaattorihallinnon suunnitelmat edelleen laajeta euroopassa väkivalloin taipumatta muun euroopan itsemäärämisoikeuden kunnioittamiseen, tulee vaatimaan poikkeuksellisia vastatoimia koko muulta euroopalta ja sen liittolaisilta Yhdysvalloilta ja muilta maanosilta ja niiden mukana olevilta valtioilta.
Venäjä ei taivu. Kuka vastaa sodan loppumisesta? Onko ainoa toivo saavuttaa rauha aseistaa hyökkäyksen kohteena oleva Ukraina niin massiivisesti, että se lopulta kykenee murskaamaan Venäjän armeijan ja työntämään sen joukot pois alueeltaan joka johtaisi automaattisesti sekä Venäjän hallinnon sisäisiin muutoksiin että rauhantilaan maiden rajalla, kun hyökköysvoima olisi totaalisesti torjuttu.
Venäjä ei ota vastuuta sodan päättymisestä. Kuvaava ilmiö oli "Tulitauko" venäläisen joulun viettämiseksi, ja samaan aikaan sotatoimet jatkuivat aivan normaalisti. Huomattavaa on myös Venäjän aiemmat sopimusrikkomukset, pahimpana vuoden 1993 tehty Moskovan sopimus jossa Ukraina luopui ydinaseistaan Venäjän hyväksi entisen neuvostoliiton loputtua, Venäjän lupaus oli turvata Ukrainan koskemattomuus ja taata sille rauhallinen elämä naapurina. On helppoa tuumata jälkeenpäin, ettei olis kannattanut: Ukrainan oma ydinasepelote olisi saattanut ehkäistä jo ajatuksen maahan hyökkäämisestä.
Rauhanteon perusteet venäjän kanssa? Venäjän asema neuvottelukumppanina?
Jos kokonainen valtio ei noudata suuria ja laajoja kansainvälisiä sopimuksia eikä edes valtioitten välisiä keskeisiä sopimuksia, kuinka tällaisen valtion kanssa solmitaan uusi rauhansopimus ja kuinka kyseisen valtion uskottavuus sopimusten osapuolena tulee arvioida? Venäjän tapauksessa pelkkä sotilaallinen voitto kyseisestä maasta ei näillä näytöillä ole reaalisesti riittävä tapahtuma, vaan maa joudutaan asettamaan samaan statukseen kansallissosialistisen Saksan kanssa toisen maailmansodan jälkeen: Venäjä ja sen nykyjohto on polttanut kaiken luottamuksen muuhun demokraattisiin arvoihin nojaavan maailmaan. On vaarallista lähteä edelleen kaiken jälkeen liikkeelle siitä jatkossa, että Venäjän nykyjohdolla olisi täysimittainen luottamus- ja sopimusoikeus tehdä uusia sitovia ja luottamukseen perustuvia sopimuksia kansainvälisen demokraattisen yhteisön kanssa. Jäljelle jää realistisesti siis nykyisen Venäjän johdon sotilaallinen tappio ja sen myötä kaatuminen ja uuden demokraattisen Venäjän syntyminen. Kaiken tapahtuneen jälkeen, kuka uskoo tosissaan rauhaan Vladimir Putinin hallinnon kanssa ilman että kyse on jälleen pelkästä mediatempusta ja hetken tauosta ennen uusia operaatioita? Rauhanaate ja ihanteet ovat hyvä asia, mutta niitä ei voi toteuttaa naivismin ja pelkän hyvän uskon pohjalta. Putin on ylittänyt sen rajan, jonka ylitti myös Adolf Hitler vuoden 1939 jälkeen, vaikkei näitä henkilöitä muuten vertailisikaan. Tosin näiden kahden yhteiskunnan kehitys- Natsi-Saksan ja Putinin Venäjän, sisäisesti on kulkenut täsmälleen samaa rataa opposition alistamisen ja omien ihmisten murhaamisen kautta. Kumpikin johtaja haluaa maansa hallitsevan kaikkea ympärillään vähintään sätkynukkevasallien ympäröiminä.
Venäjän johtoa emme voi vaihtaa-- sen voi tehdä vain Venäjän kansa.
Venäjällä toimii maan alla demokraattinen oppositio, joka kantaa uutta sinivalkoista venäjän lippua ja jonka edustajat ovat hajallaan pitkin eurooppaa paossa henkensä kaupalla. Myös suomessa on näitä venäjän viimeisiä demokraatteja. Jos demokratia joskus palaa venäjälle, nämä ovat ne ihmiset joitten kanssa tulemme asioita hoitamaan ja sopimaan uusia sopimuksia ja rakentamaan tulevaisuutta.
Julkaisumme on vakavasti sitä mieltä, että Suomen hallinnon tulisi alkaa hiljakseen lähestyä näitä tulevan Venäjän tahoja sekä omassa maassamme ja Venäjällä, ja alkaa keskustelemaan tulevaisuudesta ja auttaa mahdollisuuksien mukaan demokraattisia voimia, sillä meillä ei ole muuta Venäjästä tähteellä nyt eikä tulevaisuudessa.
Petri Rossi, Päätoimittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti