JALKAPALLON MM- KISAT- BOIKOTTI VAI EI? moraalikysymykset vastaa jalo urheiluhenki. Nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin vaiko rahat käteen ja kiitos?

 

AktiivinenM 

JALKAPALLON MM-KISAT : KATSOA VAIKO EIKÖ?

BOIKOTTI! televisio kiinni! Qatar sortaa kansaansa eikä sitä saa tukea!

Aivan oikeita periaatteita, mutta mites se käytäntö on? Onko boikottihankkeet tasapuolisia eri maita kohtaan ja lajeja?

PEKINGIN OLYMPIAKISOJA ei juuri boikotoitu, vaikka siellä Uiguurivähemmistö istuu keskitysleireillä. Sitten taas Valko- Venäjän kisat jätettiin kokonaan pitämättä diktatuurin takia. Ensiksi herää kysymys, miksi suomelle merkityksettömät maat taloudellisesti kuten Qatar ja Valko-venäjä ovat boikotoinnin kohteita, mutta taloudellisesti tärkeäksi tullut Kiina ei ole? Onko tässä koko boikotin hengessä siis jonkinlaista tekpyhyyttä, laitetaan boikottiin ne joista ei ole meille taloudellisesti mitään väliä, ja varotaan suututtamasta halpoja tavaroita meille edullisesti kuskaavia teollisuusjättejä? Olemmeko omahyväisiä egoisteja vai pelkkiä sinisilmäisiä ihmisiä?

ENTÄS NE MUUT? Jos oikein kunnolla aletaan boikotoimaan sen perusteella, että mitä pahaa kukin valtio on tehnyt, niin emme voisi edes katsoa suomen jääkiekon SM-liigaa, koska olemme suomena vieneet aseita johonkin Saudi -Arabiaan tai vastaavaan ja tukeneet vuosikausia käytännössä asein diktatuuria. Ja jos emme halua lopettaa kokonaan urheilun katsomista, pitäisikö urheilu pitää aina ja kaikkialla erossa politiikasta, ja toimia esimerkiksi siten, että vastustamme kisojen antamista diktatuureille niiden myöntämisvaiheessa, ja vaadimme tekoja ihmisoikeuksien puolesta, ja jos kisat silti menevät jonnekin keskiajan takapajulaan, pidämme meteliä kisojen järjestäjälle jotta korvat soivat, mutta katsomme silti kisat esimerkiksi siksi, että niitä kisoja on ollut järjestämässä meidän katsottavaksemme tuhansia pakkotyössä olleita ihmisiä. joista osa on kuollut työnsä ääreen ja joitten viimeinen elämäntyö ovat nuo kisat, jotka meille lähetetään? Onko inhimillisesti liikaa sekin, että joku kuolee stadionia rakentaessaan, se jää viimeiseksi elämätyöksi ja sitten kukaan ei edes katso sitä kisaa ja elämäntyötä? Voimmeko kunnioittaa kaikkensa antaneita nimettömiä raatajia heidän kättensä jälkiä katsomalla samalla, kun vaadimm eheidän perheilleen oikeutta ja korvausta mittaamattomasta menestyksestä?

Nämä ovat jokaisen henkilökohtainen asia katsooko jotakin vaiko ei. Pyrin tuomaan esille omalla kohdallani taustalla olevia asioita jotka mietityttävät, , kuten nimettömiksi jääneitä työntekijöitä, joita kukaan ei ehkä kisojen jälkeen koskaan enää muista maailmalla. Miten voisi kunnioittaa kanssaihmisiä, joita ei koskaa nähnyt eikä tuntenut?

Itse boikottiasiasta: Urheilun suhteen toimituksen mielestä on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa, joko pitää boikotoida tasapuolisesti ihan kaikkia, tai sitten ei ketään. Ihmisoikeusasioissa valitseva tekopyhyys on vihonviimeinen asia, mitä urheilu ja ihmisoikeudet kaipaavat.

1Anne Sirviö

1 kommentti

Nähnyt 15

Tykkää

Kommentti

Jaa