EU - Suomen tulevaisuus -
ja Nato .
Valtakunnassa pyörii kuumana keskustelu Natoon liittymisestä, valtionjohto aivan oikein tutkii ja harkitsee perusteellisesti kaikki asiaan liittyvät poliittiset niinsanotut riskit ja mahdolliset haittavaikutukset ennen päätöstä,
Yksi asia on kuitenkin jäänyt jostakin syystä selkeästi taka-alalle tähänastisissa keskusteluissa: Jos suomi ei liity Natoon, mutta jatkaa entiseen tapaan Euroopan unionissa, herää kysymys, kuinka Suomi voi toteuttaa EU:n nykyistä tiukan arvostelun ja kovien talouspakotteiden linjaa Venäjää kohtaan turvallisesti, kun venäjän kannalta molemmat organisaatiot linjavetoineen ovat samalla lailla ärsyttäviä ja selvästi venäjän agressioita lisääviä? Siitä huolimatta, että Suomi on erittäin asiallisesti käyttäytynyt Venäjää kohtaan ja pyrkinyt systemaattisesti edelleen kahdenkeskiseen asiointiin, on uusi Venäjä listannut suomen "epäystävällisten" valtioitten listalle.
Toinen mainittava muutos on venäjän täyskäännös keskinäisten asioitten hoitamisessa: Venäjä yritti neuvotella Suomen asemasta Yhdysvaltain kanssa, siis Suomelle kuuluvasta asiasta. Ja välittömästi tämänälkeen seuraavan päivinä ilmoitti että "kunnioittaa Suomen suvereniteettia ja itsemääräämisoikeutta" kuten ulkoministeri ilmoitti. Ei ole siis ihme, että tasavallan presidentti totesi, kuten monet asiantuntijatahot, "entiseen ei ole enää paluuta."
Kun päälle lasketaan vielä Venäjän valtiojohdon ja sen taustavoimien jatkuvat suorat ja epäsuorat ilmoittelut Venäjän keisarikunnan vanhojen rajojen palauttamisesta ja viimeisin hyökkäys niinikään puolueettomaan Ukrainaan, on kysyttävä mitkä ovat todelliset, reaaliset vaihtoehdot Suomen tulevalle linjalle? Niitä olisi pikaisesti laskettuna kolme kappaletta:
Yksi: Liittyminen Natoon Venäjän uhkailujenkin saattelemana, liiton suojakilpi pitäisi myös siksi saada päälle heti, ja tämä pitäisi myös pysytyä sopimaan kabineteissa kaikessa hiljaisuudessa jotta Venäjän provosoituminen jäisi alhaiseksi.
Vaihtoehto kaksi: emme liity Natoon ja jätämme tekemättä sen varovaisuudesta Venäjää kohtaan, mutta tässäkohtaa pitäisi sitten myös ennenpitkää ilmeisesti erota myös EU:sta, koska joutuisimme varomaan jatkuvasti linjavetoja Venäjän suuntaan EU-toiminnassa, eli emme pystyisi pitkässä juoksussa enää täyttämään unionin poliittisia jäsenvelvoitteita jotka tekevät toiminnastamme uskottavan, eroaminen unionista olisi pelkästään Venäjän vaikutusvallan jatkuvan huomioimisen takia lopulta vääjäämätön tapahtuma kun turvallisuuspoliittinen suojakilpi puuttuisi. Nyt nähty Yhdysvaltain ja Suomen yhteistyö, kun ei ole kyse suorasta liittosopimuksesta sotilaallisesti, jättää Venäjälle väljää varaa hiostaa ja painostaa suomea edelleen, eikä USA ehtisi auttaa suomea kriisin iskiessä aseellisesti kuitenkaan ratkaisevan paljon. Kakkosvaihtoehdon valitsemisen seurauksena olisimme nykyvenäjän hyväksymä "puolueeton" valtio, eli harmiton vasallivaltio joka välttäisi todennäköisesti miehitysjoukot olemalla hiljaa ja kiltisti, ehkä joutuisimme antamaan satunnaisia läpikulkuja ja maa-alueittein lainauksia Venäjälle valkovenäjän tapaan.
Kolmas vaihtoehto olisi pysyä EU:ssa, ja tukeutua pelkkään omaan puolustukseen, mutta se merkitsisi onnistuakseen maamme asevoimien vahvuuden moninkertaistamista ja uusimpien ja tehokkaimpien aseitten massiivista hankkimista, jotta oikeasti yksi suurvalta voitaisiin pysäyttää aseellisesti yksin. Puolustuksemme on nojannut tähän asti dogmiin "tänne voi hyökätä, mutta se maksaisi niinpaljon, ettei kukaan hyökkää". Tämä peruste ei enää toimi, sillä nykyinen itänaapurimme ei välitä hinnasta eikä kuluista, kuten Ukrainan sota on opettanut. Asevoimiemme suuruus pitäisi siis hyvin nopeasti nostaa moninkertaiselle tasolle nykyiseltä ja mm. asevelvollisuuden käytäntöä muuttaa.
En voi moittia sen enempää Naton vastustajia kuin puolustajiakaan, suomen yli 70 vuoden totuttu kanssakäyminen ja vaikeinakin aikoina aina jotensakin toiminut kahdenkeskinen asiointi itänaapurin kanssa on ilman mitään todellista syytä ykskaks kokonaan kadonnut, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Tässä tilanteessa vastuullisen päätöksen tekeminen on historiamme yksi suurista asioista: Olipa päätös mikä tahansa noista kolmesta, tässä tilanteessa tärkeää on uuden Venäjän-tilanteemme sisäistäminen, ja vanhan puolueettomuuden poliittisen turvallisuuden toteaminen rehelisesti kadonneeksi, eikä ainakaan tuudittautua puolueettomana pysymisen olevan jatkossakin turvassa pysymisen takaajana. Suomi ei ole muuttunut, vaan itänaapurimme. Suomen kansa on luottanut yli 70 vuotta vakaaseen puolueettomuuteen, tämän kansan päätä ei käännä kukaan eikä mikään ilman painavaa ja vakavaa syytä. Jos Naton kannatus on kasvanut, siihen on olemassa silloin erittäin painava syy. Näistä kolmesta vaihtoehdosta löytynee suomen tulevaisuuden jatko, jos nyky-Venäjä säilyy ja jatkaa uuden imperiuminsa rakentamista. Annetaan nyt maan johdolle työrauha asiassa.
Martti J. Nykänen
Sosiaalinen Edistyspuolue r.y.
Ulkopoliittinen jaosto /sihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti