TULEVA YHDYSVALTAIN PRESIDENTTI Trump on vakaasti ja toistuvasti korostanut että hän voisi ”lopettaa Ukrainan sodan päivässä”, ja hän on viestittänyt jatkuvasti että Ukrainan pitäisi taipua mahdollisiin aluemenetyksiin ja omalla osallaan huonompiin kompromisseihin jotta rauhan olisi mahdollinen. Presidentti ei ole esittänyt muita visioita eikä näkemyksiä asiassa. Julkisessa kuvassa tämä linjaus on jo ehtinyt jo ikäänkuin muodostua uuden USA:n ulkopolitiikan yhdeksi dogmiksi, jonka päälle on kuin niitattu Ukraina- kriittinen uusi ulkoministeriehdokas senaattori Marco Rubio.
Samalla julkisuudessa on strategisesti mietitty ja täysin vakavissaan spekuloitu, että Trump voisi aikaansaada rauhan painostamalla samaan aikaan molempia sodan osapuolia, eli mikäli Ukraina ei suostu esitykseen, USA vähentää tai lopettaa tukensa, ja vastaavasti Jos Venäjä ei suostu neuvonpitoon ja sopimukseen ja osallaan kompromisseihin, USA ilmottaisi lisäävänsä tukea Ukrainalle merkittävästi ja saattamalla Venäjän näin sotilaallisesti ja poliittisesti pysyvämpään tukalaan asemaan.
Kuinka todellinen ja reaaliseen taustatilanteeseen perustuvat tällaiset visiot ovat? Pitääkö Trump uuden esikuntansa kanssa todellisena mahdollisuutena painostaa venäjän julmaa diktaattoria rauhan tekemisessä?
Ajatellun neuvonpidon kummankin osapuolen asemat ja lähtökohdat ovat tyystin erilaiset: Putin on asettanut koko tulevaisuutensa ja vallassa pysymisensä lopulta yhden kortin varaan hyökättyään täysimittaisesti kaikin tavanomaisin asein Ukrainaan ja lähdettyään laajentamaan vanhaa Keisarikunta- venäjää takaisin ei vähiten viittauksilla itsensä ja Pietari Suuren välillä, sodan pitkittyessä Putin on asettanut maansa sotatalouteen ja valjastanut kaikki mahdolliset infrastruktuurin ja talouden osat tukemaan ja ajamaan tätä asiaa. Venäjän sisäisen tilanteen hiljalleen heikentyessä maan sotatalouden kurittaessa kansaa Putinin on saatava voittonsa, eli kalliilla hinnalla vallatut alueet on saatava pitää ja osoitettava kansakunnalle, että tulevan suur-venäjän puolesta tehdyt valtavat uhraukset eivät voi kaatua venäjälle vähääkään epäedulliseen rauhansopimukseen. Vain siten Putin välttyy itse tippumasta kremlin ikkunasta.
Armeija on Putinin viimeinen ainoa ystävä, ja sen tyytyväisenä pitäminen on ainoa kontrolloinnin keino ja väline vallassa ja hengissä pysymisessä ennen eläkepäiviä omassa pommisuojassa jossakin.
Putin on ollut ilmiselvästi tyytyväinen Trumpin valintaan, ja mahdollisia tulevia neuvotteluja varten tätä tyytyväisyytttä ruokkii sekä Trumpin Ukraina-linjaukset että myös Nato- yhteistyön kritisointipuheet.
Putin todennäköisesti laskeskelee, ettei hänen tarvitse juurikaan luopua mistään neuvonpidossa jos sellainen kootaan Ukraina-pöydän ympärille. Putinilla ei tähän ole edes reaalisesti varaakaan. Putin on maalannut toki itsensä nurkkaan pelkän sodan tasan kahden vaihtoehtoisen lopputuloksen kanssa, mutta ei rauhanneuvotteluissa.
Trumpin asema asiassa -vaikuttaisi -taustojen tarkemmassa tarkastelussa olevan sittenkin hieman toisenlainen kuin annettu julkinen kuva: Jos Trump lähtee esitetystä kahden maan ja suunnan painostuksesta liikkeelle, niin Ukrainassa presidentti Zelensky on jo antanut ymmärtää, että hän jättää rauhansopimuksen sisällön kansanäänestyksen päätettäväksi. Siitä tuomiosta ei voi valittaa ja kansan päätös vapauttaa Zelenskyn asianmukaisesti vastuusta jatkosta Trumpin suuntaan. Putinin ja Venäjän suuntaan katsottuna taas Putinilla ei ole varaa oikeudenmukaiseen rauhaan joka tarkoittaisi mitään tuntuvaa luovutusta. Putinin joutuessa taas käytännön pakon edessä pitämään päänsä joutuisi Trump siis toteuttamaan uhkauksensa ja lisäämään aseapua todella tuntuvasti Ukrainalle. Kuinka Trump sen tekee?
USA:n vaalit toivat punaisen MAGA-aallon kongressiin ja Senaattiin, ja tämä liike on perustanut koko presidentin linjan mukaisesti Ukrainan- politiikkansa tukien vähentämiseen tai kokonaan lopettamiseen. Republikaanit ovat nyt suosionsa ja uuden presidenttinsä kanssa voimiensa tunnossa ja kannatuksensa huipulla. Amerikka ensin, eurooppa hoitakoon itse asiansa ja maksakoon itse menonsa, on kristallin kirkas sanoma joka kaikuu Capitolilta valkoisen talon käytävien kautta Fox- newsin ämyreistä ulos ja kansakunta taputtaa käsiään miinus demokraatit joilla on vielä hiljaisuus ja suruaika. Bidenin viimehetken tukipaketit Kiovaan luultavasti lopulta vain ärsyttävät enemmistöä amerikkalaisia lisää kaiken demokraattihallinnon aikakauden päätteeksi.
Nytkö sitten kaiken tämän jälkeen Trump lähtee pyytämään samoilta tukijoukoilta puolueessa, hallituksessa, kongressissa ja senaatissa- koko kansan edessä- uutta valtavaa ja sotilaallisesti todella merkittävää tukipakettia Ukrainalle? Kääntääkö uusi presidentti koko hallintonsa kanssa koko suurella vaivalla luodun Ukraina- linjauksen 360 astetta ympäri ja jatkaakin demokraattien ja presidentti Bidenin linjaa?
Tässä asiassa Trump, liikemiehen perikuva kuin ikinä onkin,ei pysty bluffaamaan ja Putin tietää tämän täydellisesti. Trump on maalannut itsensä nurkkaan ulkopolitiikassa omassa maassaan eikä liikkumavaraa Ukrainan- politiikassa juuri oikeasti tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa ole, jos huonoa rauhaa ei synny, USA ei sisäpoliittisen tilanteensa takia kykene tukea lisäämään merkittävästi ja riittävästi Ukrainalle. Uuden presidentin hallinto ei tee aloitukseksi poliittista itsemurhaa pyörtämällä koko linjan jolla vaalitkin voitettiin. Demokraateille tarjottaisiin silloin todellinen pikatie välivaalien murskavoittoon -26 välivaaleissa.”Me ja Joe olimme oikeassa Ukrainasta ja euroopasta” Voisi pelistä poissa vielä oleva poliittinen pop-ikoni Michelle Obama väläyttää.( Heitto vain kirjoittajan oma ajatus uudesta puskan takaa-demokraatista, joka voisi prosessoida Kamala Harriksen poliittisen lasikaton hajottamisen loppuun asti)
Mikäli Zelenskyin puolesta huonoon rauhaan vastaa Ukrainan kansa ei, ja Putin omasta puolestaan ei, on lopputulema asiassa rauhan viivästyminen niin kauan kunnes joko Venäjän sotilaallinen voima ottaa lopulta pelkän materian takia voiton ja uljas Ukraina kaatuu saappaat jalassa, tai sitten eurooppalaisen aseteollisuuden suonenveto tuottaa aseita ykskaks niin paljon että Venäjä pysähtyy. Kuinka mahdollista tämä on Saksan ja Ranskan elellessä virkamieshallinolla juuri samoihin aikoihin ja Unkarin elellessä kuin vuotta 1956 ei olisi koskaan ollutkaan Turkin basaarista puhumattakaan,Slovakian ja Kroatian kehitykset huomioiden, on sitten aivan kokonaan toinen asia ja arvio.
Jos Ukraina kaatuu MAGAN vaikutuspiirin takia, Venäjä jatkanee Putinin vallanhimon johdolla seuraavaksi vyörymistä ”apua tarvitseviin” puolueettomiin naapureihin kuten Moldovaan ja Georgiaan. Jos ei suoraan pääse ainahan voi käyttää apuna laskuvarjojoukkoja ja muuta kekseliästä. Jos Trump tekee sopivasti negatiiviset manööverit euroopan Nato-liittolaisiin samaan aikaan, on pienimmät Nato-maat seuraavana tavanomaisten aseitten piirissä Venäjän ruokalistalla, Trumpin USA ei ryhdy ydinsotaan Baltian tai vastaavien euroopan pikkumaiden kohdalla ja Putin luottaa todennäköisesti nimenomaan juuri tähän ja tavallisten telaketjujen voimaan.Tässäkohtaa kuvaan pitäisi astua USA:n kenraalikunta joka vääntää isosta rautalangasta uudelle hallinnolle, että pelissä on Yhdysvaltojen globaali suurvalta-asema. Pitäisi. USA:n armeijan kunniaan kuuluu taas perinteisesti ehdoton lojaalisuus hallinnolle. Poliitikot päättävät, sotilaat sotivat, piste.
Lopputulema, jos kaikki menisi läntisen pallonpuoliskon vinkkelistä oikein pahasti pieleen, olisi se että Putin saisi Ukrainan lisäksi muitakin alueita haltuunsa pysyvästi ja pysähtyisi vasta isompien natomaiden rajoille. Ukrainan tappio ammusten loppuessa sekä myös Venäjän valtaamat muutkin alueet euroopassa menisivät lopulta poliittisesti Trumpin syyksi, ja trans-atlanttiset suhteet kokisivat ennenäkemättömän jääkauden vanhan merentakaisen luotettavan liittolaisen jättäytyessä lähinnä kinaamaan Kiinan kanssa, Taiwanin tietotekniikka-tehdasparatiisi on toki ymmärrettävä ja kamppailemisen arvoinen asia itsessään.
Tässä visiossa pääseekin sitten meikäläisten DCA-sopimus kunnon testiin. Luotetaan nyt sen pitoon ja siihen, että Trumpin laskukoneessa Suomella on hyvä saldo. Itse kannan huolta ennemmänkin JEFF- liittokunnan joukkojen voimakkaasta kasvattamisesta ja sen merkityksestä sotilaallisessa ensiavussa.
Vuoden 2025 ohjelmiston tuleva katsaus näyttää jokatapauksessa poikkeuksellisen merkittävältä.
