UKRAINAN RAUHA, HAAG JA VENÄJÄ- SUHTEIDEN NORMALISOINTIKYSYMYS

 UKRAINAN RAUHAPROSESSI etenee kaksilla raiteilla eli USA:n Trumpin diilintekoyrityksenä Putinin Venäjän suuntaan ja EU-maiden omalla kannanotoilla odottaen, kuka kenenkin kanssa pöytään lopulta istuu.

Projektin alkumetreillä pöytään on kasattu epämääräinen läjä vaatimuksia ja tarjouksia, Venäjän ostoslista on yksinkertaisen selkeä jo alusta asti eli mitään merkittävää valloitettua ei palauteta, Ukrainan valinnaoikeutta kansakuntana mihin liittyy tai ei, ei hyväksytä, ja Ukrainan johtokin olisi hyvä vaihtaa luottamuksen lisäämiseksi että rauhanturvaajiksi ei kelpuuteta Ukrainan tukijoita. Jo pelkät tulitaukovaatimukset toteutuakseen edellyttävät koko Ukrainan luovutuspaketin solmimista. Selvää Venäjää.

Tässä puristuksessa Trump pyrkii luomaan Uskomattomia taloudellisia etuja Venäjän eteen jotta suhteet saataisiin normalisoitua ja rauhandiili solmittua sen avulla ja sopii jo Ukrainan kanssa mineraalikaupoista että tulevasta bisneksen teosta alueilla, joista osa on Venäjän miehityksessä parasta aikaa. Kun saataisiin aikaan kunnon kaupallinen soppari, agressiivinen venäjäkin rauhottuisi on amerikan uuden johdon yksituumainen näkemys. Mitä tästä visiosta oikein puuttuukaan täysin?

Kaikki tuijottavat kauppiaitten hierontaa, ja samaan aikaan taustalle on jäänyt kokonaan Euroopan rauhanteossa eräs keskeinen iso kysymys, joka on ollut aina mukana edellisissä sodissa ja niiden päättämisessä alkaen toisesta maailmansodasta: Ukrainassa tehdyt massiiviset ja hirviömäiset sotarikokset ja teot ihmiskuntaa vastaan. Tähän mennessä kukaan ei ole ottanut pöydälle mistään ilmansuunnasta tätä asiakokonaisuutta edes vihjaten, Sotarikosten selvittämistä ja hoitamista Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa osana rauhanprosessia. Yleisesti pidetään niin selvänä asiana sitä, ettei venäjä tule missään tapauksessa suostumaan Putinin ja tämän hallituksen luovuttamiseen tuomittavaksi, ettei asiasta viitsitä edes puhua kun rauhaa epätoivonkin vallassa haetaan.

Trumpin USA on jo tehnyt arvovalinnan, jossa se on kipannut koko Haagin laidan yli eikä sotarikollisten saattaminen asianmukaiseen vastuuseen edes kuulu kauppakirjan tekstuuriin. Venäjän automaattisesti kieltäytyessä edes keskustelemasta asiasta,– se kun on oman mielensä mukaan siis syytön– Jää jäljelle yksi ainoa kuvion osatekijä eli Eurooppa. Kun USA ja Venäjä eivät edes tunnusta Haagin tuomioistuinta eikä yleiseurooppalasta kansainvälistä lakikäytäntöä asiassa, mitä jää jäljelle?

Euroopassa tuomittiin toisen maailmansodan Natsien sotarikokset, tuomittiin lopulta Jugoslavian sisällisodan rikoksia tehneitä. Euroopassa tehdyt rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat olleet eurooppalaisen tavan ja oikeuskäytännön ja sopimusten mukaisesti yleisesti rauhansopimusten jälkeen tulleet tekijöille lopulta oikeudellisina seuraamuksina .Eurooppa on kulkenut pitkän ja verisen matkan tämän käytännön ja sopimusten saavuttamisessa. Nyt kaksi isoa muukalaista neuvottelee Euroopan rauhasta ja asioista, kuulematta Euroopan ääntä ja ollen kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan Eurooppalaisista arvoista ja yhteisistä laeista ja moraalista.

PUHUTAAN jo kovaan ääneen Venäjän- suhteitten normalisoimisesta sodan jälkeen.Siihen kuuluisi luonnollisesti ihmisoikeus-sopimusten noudattaminen, sananvapauden ja vapaitten vaalien kunnioittaminen, tehtyjen vahinkojen korjaaminen ja vastuun kantaminen tehdyistä rikoksista. Olisi luonnonsuojelua, terveydenhoitotyötä ja ihmisoikeustyötä yli rajojen. Pitäisi kysyä, että kuinkahan tämä käytännössä toimisi , jos koko itäisen euroopan kattava valtio ei ensinnäkään ota kuuleviin korviinsa muun euroopan sopimia lakeja ja säädöksiä, vaan sanelee lännelle junttarauhan. Vaikka sota loppuisikin, jäisi itäiseen eurooppaan käytännössä sadoiksi vuosiksi venäjän kokoinen musta aukko. Putinin ja mahdollisten samanhenkisten seuraajiensa johdossa venäjä ei koskaan tule palaamaan edes ennen vuotta 2014 oleviin aikoihin.

Kuinka liiketoimien lisäksi kulttuurivaihto arkisessa elämässämme toimisi, tieteen ja taiteen ja urheilun harjoittaminen tapahtuisi jalossa olympian hengessä jatkossa satojen tuhansien yhdessä sopimuksilla vaiettujen Ukrainan ruumiiden ja tuhottujen kaupunkien ohitse ja ylitse?

Neuvostoliitto oli verrokkina eri asemassa, koska se oli humanistinen hirviö ja syntymästään saakka, eikä sen kanssa voitu tehdä tavallisen kaupankäynnin ohessa muuta kuin elää pakolla virallisessa rauhassa jättäen sulkeutunut hirviö omiin olihinsa koska rautaesiripun takana tapahtuville asioille ei yksinkertaisesti voitu senemempää aseellisesti kuin sosiaalisesti. Venäjälle avautui 1990-luvulla NL:n jälkeen historiallinen tilaisuus luoda uusi vapaa kansakunta ja luoda oma demokratia, tämän mahdollisuuden röyhkeästi hukanneet tahot Venäjällä ovat vastuussa tämän päivän murhenäytelmästä. Venäjän kansalta on Euroopan nyt vaadittava edes jotakin tiliä siitä, että 150-miljoonainen kansa ei saa kaadettua yhtä mielipuolta joka luulee olevansa uusi pietari suuri. USAn puolesta voi vain todeta toivoen parasta , että siellä joko Demokraatit palaavat valtaan tai Republikaanien vanha siipi vaihtaa jossakin kohdassa kiireen vilkkaa johtoa kun tullit ja bisnes sakkaavat. Heillä on atlantin takana oma rauha tehdä mitä tekevät, kunhan euroopan todella vakavilla asioilla irvokas ilveily saadaan loppumaan.USA on nykyisessä tilanteessa europaan koko kehitykselle yhtä hyödyllinen ,kuin se kuuluisa norsu lasikaupassa.

Venäjän voi muuttaa vain venäjän kansa itse. Kukaan ei kuvittele muuta. Euroopalla ei ole silti moraalisesti varaa unohtaa omia lakejaan ja tapojaan asioitten hoitamisessa nyt, kun koko maailman tasapainoa horjuttamaan pyrkivät isojen valtioitten muutaman jäsenen kerho pyrkii sanelemaan senkin, mistä saamme neuvottelupöydissä ja jopa jukisesti puhua tai emme. Alistuminen kaikkeen ei ole vaihtoehto edes USA:n nykyjohdon mahdollisella jatkokiristyksellä tai hätäpäissä kyhätyllä Chamberlain-mallisella rauhalla.

Urainan Presidentti on ollut neuvokas ja kaukoviisas: Hän on pystynyt pelaamaan aikaa tässä tilanteessa maalleen ja jatkuvasti tuo esiin Ukrainan tahtoa solmia rauha ja vetoaa siinä myös USAn suuntaan, vaikka tietää Trumpin heikkoudet tehdä todellisuudessa mitään kestävää asiassa. Tämä ajanpeluu auttaa Eurooppaa kokoamaan rivinsä ja keskittämään voimat USA:n todennäköisen vetäytymisen paikkaamiseksi. Britannia ja Ranska ovat ottaneet jo alustavan johdon käsiinsä ja tätä kehitystä pitää tukea laajasti sotilaallisesti JEF-liittouman vahvistamisella ja Saksan uudelleen aseistautumisella ja paluulla euroopan sotilasmahtien joukkoon. Naton euroopan osasto on kykenevä yhdessä puolustamaan Euroopan olemassaoloa nyt kun edes jonkinlainen herääminen on jo tapahtunut. Kaikkia natomaita ei voi siihen pakottaa, mutta jos Orban tahtoo katsella Putinin tankkien paluuta vuoden 1956 jälkeen takaisin on sekin hänen valitsemansa linja, ei muun euroopan.

Venäjälle on asettava rajat ja ilmotettava ne selkeästi ja yhdessä. Myös ehdot, millä Eurooppa suostuu Ukrainassa rauhaan. Niiden lähtökohtana ei voi olla Euroopan ihmisoikeuksista luopuminen. Jos venäjä haluaa jatkaa sotaa tämän takia, se on venäjän valinta, ei Euroopan. Winston Churchill totesi aikoinaan Putinin saksalaisesta edeltäjästä: ”Pää tiikerin suussa ei voi neuvotella” Tuo tokaisu pelasti silloin Euroopan tilanteessa, joka näytti täysin toivottamalta. Kukaan ei ole unohtanut Britannian vanhan imperiumin varjopuolia, kyse on siitä että Britit näyttivät kruunun valoisamman puolen pahimmalla ihmiskunnan hetkellä.

Tottakai annamme Trumpin ja Putinin kaupitella kaikessa rauhassa, mutta valinnan mitä otetaan tekee Ukraina ja Eurooppa yhdessä, ellei Venäjän rauhantahto siihen riitä tai USA:n todellisuudentaju toimi.

Oma veikkaukseni tässä päivänpoliittisessa tilantessa on se, että Venäjän lopullinen pyrkimys on rauhan sijasta luoda Ukrainaan jäätynyt konflikti, ja tuolla tauolla alkaa valmistella muita operaatioita vanhan Venäjän keisarikunnan rajojen palauttamiseksi. Menestyksellä Putinilla olisi kartallaan lopulta puoli eurooppaa jäädytettynä, Chamberlain- papereilla ja asenteella hän myös saisi pitää ne. Pitää uskaltaa luottaa tässä tilanteessa Eurooppalaiseen päättäväisyyteen ainakin niiden kansakuntien osalta, jotka ovat jo luomassa vaihtoehtoa lehmänkaupparauhalle ja ovat jo tulleet asiassa rohkeasti esiin. Kukaan terve ihminen ei halua tai kannata sotaa, tässä vain on sota isommista asioista joita Euroopalla ei ole varaa hävitä. Monien luotettavien asiantuntijoitten arvioitten mukaan Venäjän kaataa lopulta kuihtuva talous joka on kokonaan valjastettu sotataloudelle, Euroopan pitää kestää se aika Ukrainan tukena jotta Venäjän historiallisilla perusteluilla pähkähulluille laajenemishaaveille saadaan loppu. Venäjän sotilaitten äidit olisivat jo voineet lopettaa tämän sodan menemällä ja pysymällä venäjän kaupunkien kaduilla 50 miljoonan naisen turvin kunnes Putin luopuu, sillä ainoa asia mitä Venäläinen sotilas ei ammu –kenenkään käskystä– on venäläisen sotilaan äiti.Äiti on venäläiselle pyhä asia. Miksi näin ei ole tapahtunut, tietävät vain nuo venäjän äidit.

MAAILMANPOLITIIKKAA: USAN VALLANVAIHDOKSEN SEURAUKSET

 TULEVA YHDYSVALTAIN PRESIDENTTI Trump on vakaasti ja toistuvasti korostanut että hän voisi ”lopettaa Ukrainan sodan päivässä”, ja hän on viestittänyt jatkuvasti että Ukrainan pitäisi taipua mahdollisiin aluemenetyksiin ja omalla osallaan huonompiin kompromisseihin jotta rauhan olisi mahdollinen. Presidentti ei ole esittänyt muita visioita eikä näkemyksiä asiassa. Julkisessa kuvassa tämä linjaus on jo ehtinyt jo ikäänkuin muodostua uuden USA:n ulkopolitiikan yhdeksi dogmiksi, jonka päälle on kuin niitattu Ukraina- kriittinen uusi ulkoministeriehdokas senaattori Marco Rubio.

Samalla julkisuudessa on strategisesti mietitty ja täysin vakavissaan spekuloitu, että Trump voisi aikaansaada rauhan painostamalla samaan aikaan molempia sodan osapuolia, eli mikäli Ukraina ei suostu esitykseen, USA vähentää tai lopettaa tukensa, ja vastaavasti Jos Venäjä ei suostu neuvonpitoon ja sopimukseen ja osallaan kompromisseihin, USA ilmottaisi lisäävänsä tukea Ukrainalle merkittävästi ja saattamalla Venäjän näin sotilaallisesti ja poliittisesti pysyvämpään tukalaan asemaan.

Kuinka todellinen ja reaaliseen taustatilanteeseen perustuvat tällaiset visiot ovat? Pitääkö Trump uuden esikuntansa kanssa todellisena mahdollisuutena painostaa venäjän julmaa diktaattoria rauhan tekemisessä?

Ajatellun neuvonpidon kummankin osapuolen asemat ja lähtökohdat ovat tyystin erilaiset: Putin on asettanut koko tulevaisuutensa ja vallassa pysymisensä lopulta yhden kortin varaan hyökättyään täysimittaisesti kaikin tavanomaisin asein Ukrainaan ja lähdettyään laajentamaan vanhaa Keisarikunta- venäjää takaisin ei vähiten viittauksilla itsensä ja Pietari Suuren välillä, sodan pitkittyessä Putin on asettanut maansa sotatalouteen ja valjastanut kaikki mahdolliset infrastruktuurin ja talouden osat tukemaan ja ajamaan tätä asiaa. Venäjän sisäisen tilanteen hiljalleen heikentyessä maan sotatalouden kurittaessa kansaa Putinin on saatava voittonsa, eli kalliilla hinnalla vallatut alueet on saatava pitää ja osoitettava kansakunnalle, että tulevan suur-venäjän puolesta tehdyt valtavat uhraukset eivät voi kaatua venäjälle vähääkään epäedulliseen rauhansopimukseen. Vain siten Putin välttyy itse tippumasta kremlin ikkunasta.

Armeija on Putinin viimeinen ainoa ystävä, ja sen tyytyväisenä pitäminen on ainoa kontrolloinnin keino ja väline vallassa ja hengissä pysymisessä ennen eläkepäiviä omassa pommisuojassa jossakin.
Putin on ollut ilmiselvästi tyytyväinen Trumpin valintaan, ja mahdollisia tulevia neuvotteluja varten tätä tyytyväisyytttä ruokkii sekä Trumpin Ukraina-linjaukset että myös Nato- yhteistyön kritisointipuheet.

Putin todennäköisesti laskeskelee, ettei hänen tarvitse juurikaan luopua mistään neuvonpidossa jos sellainen kootaan Ukraina-pöydän ympärille. Putinilla ei tähän ole edes reaalisesti varaakaan. Putin on maalannut toki itsensä nurkkaan pelkän sodan tasan kahden vaihtoehtoisen lopputuloksen kanssa, mutta ei rauhanneuvotteluissa.

Trumpin asema asiassa -vaikuttaisi -taustojen tarkemmassa tarkastelussa olevan sittenkin hieman toisenlainen kuin annettu julkinen kuva: Jos Trump lähtee esitetystä kahden maan ja suunnan painostuksesta liikkeelle, niin Ukrainassa presidentti Zelensky on jo antanut ymmärtää, että hän jättää rauhansopimuksen sisällön kansanäänestyksen päätettäväksi. Siitä tuomiosta ei voi valittaa ja kansan päätös vapauttaa Zelenskyn asianmukaisesti vastuusta jatkosta Trumpin suuntaan. Putinin ja Venäjän suuntaan katsottuna taas Putinilla ei ole varaa oikeudenmukaiseen rauhaan joka tarkoittaisi mitään tuntuvaa luovutusta. Putinin joutuessa taas käytännön pakon edessä pitämään päänsä joutuisi Trump siis toteuttamaan uhkauksensa ja lisäämään aseapua todella tuntuvasti Ukrainalle. Kuinka Trump sen tekee?

USA:n vaalit toivat punaisen MAGA-aallon kongressiin ja Senaattiin, ja tämä liike on perustanut koko presidentin linjan mukaisesti Ukrainan- politiikkansa tukien vähentämiseen tai kokonaan lopettamiseen. Republikaanit ovat nyt suosionsa ja uuden presidenttinsä kanssa voimiensa tunnossa ja kannatuksensa huipulla. Amerikka ensin, eurooppa hoitakoon itse asiansa ja maksakoon itse menonsa, on kristallin kirkas sanoma joka kaikuu Capitolilta valkoisen talon käytävien kautta Fox- newsin ämyreistä ulos ja kansakunta taputtaa käsiään miinus demokraatit joilla on vielä hiljaisuus ja suruaika. Bidenin viimehetken tukipaketit Kiovaan luultavasti lopulta vain ärsyttävät enemmistöä amerikkalaisia lisää kaiken demokraattihallinnon aikakauden päätteeksi.

Nytkö sitten kaiken tämän jälkeen Trump lähtee pyytämään samoilta tukijoukoilta puolueessa, hallituksessa, kongressissa ja senaatissa- koko kansan edessä- uutta valtavaa ja sotilaallisesti todella merkittävää tukipakettia Ukrainalle? Kääntääkö uusi presidentti koko hallintonsa kanssa koko suurella vaivalla luodun Ukraina- linjauksen 360 astetta ympäri ja jatkaakin demokraattien ja presidentti Bidenin linjaa?

Tässä asiassa Trump, liikemiehen perikuva kuin ikinä onkin,ei pysty bluffaamaan ja Putin tietää tämän täydellisesti. Trump on maalannut itsensä nurkkaan ulkopolitiikassa omassa maassaan eikä liikkumavaraa Ukrainan- politiikassa juuri oikeasti tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa ole, jos huonoa rauhaa ei synny, USA ei sisäpoliittisen tilanteensa takia kykene tukea lisäämään merkittävästi ja riittävästi Ukrainalle. Uuden presidentin hallinto ei tee aloitukseksi poliittista itsemurhaa pyörtämällä koko linjan jolla vaalitkin voitettiin. Demokraateille tarjottaisiin silloin todellinen pikatie välivaalien murskavoittoon -26 välivaaleissa.”Me ja Joe olimme oikeassa Ukrainasta ja euroopasta” Voisi pelistä poissa vielä oleva poliittinen pop-ikoni Michelle Obama väläyttää.( Heitto vain kirjoittajan oma ajatus uudesta puskan takaa-demokraatista, joka voisi prosessoida Kamala Harriksen poliittisen lasikaton hajottamisen loppuun asti)

Mikäli Zelenskyin puolesta huonoon rauhaan vastaa Ukrainan kansa ei, ja Putin omasta puolestaan ei, on lopputulema asiassa rauhan viivästyminen niin kauan kunnes joko Venäjän sotilaallinen voima ottaa lopulta pelkän materian takia voiton ja uljas Ukraina kaatuu saappaat jalassa, tai sitten eurooppalaisen aseteollisuuden suonenveto tuottaa aseita ykskaks niin paljon että Venäjä pysähtyy. Kuinka mahdollista tämä on Saksan ja Ranskan elellessä virkamieshallinolla juuri samoihin aikoihin ja Unkarin elellessä kuin vuotta 1956 ei olisi koskaan ollutkaan Turkin basaarista puhumattakaan,Slovakian ja Kroatian kehitykset huomioiden, on sitten aivan kokonaan toinen asia ja arvio.

Jos Ukraina kaatuu MAGAN vaikutuspiirin takia, Venäjä jatkanee Putinin vallanhimon johdolla seuraavaksi vyörymistä ”apua tarvitseviin” puolueettomiin naapureihin kuten Moldovaan ja Georgiaan. Jos ei suoraan pääse ainahan voi käyttää apuna laskuvarjojoukkoja ja muuta kekseliästä. Jos Trump tekee sopivasti negatiiviset manööverit euroopan Nato-liittolaisiin samaan aikaan, on pienimmät Nato-maat seuraavana tavanomaisten aseitten piirissä Venäjän ruokalistalla, Trumpin USA ei ryhdy ydinsotaan Baltian tai vastaavien euroopan pikkumaiden kohdalla ja Putin luottaa todennäköisesti nimenomaan juuri tähän ja tavallisten telaketjujen voimaan.Tässäkohtaa kuvaan pitäisi astua USA:n kenraalikunta joka vääntää isosta rautalangasta uudelle hallinnolle, että pelissä on Yhdysvaltojen globaali suurvalta-asema. Pitäisi. USA:n armeijan kunniaan kuuluu taas perinteisesti ehdoton lojaalisuus hallinnolle. Poliitikot päättävät, sotilaat sotivat, piste.

Lopputulema, jos kaikki menisi läntisen pallonpuoliskon vinkkelistä oikein pahasti pieleen, olisi se että Putin saisi Ukrainan lisäksi muitakin alueita haltuunsa pysyvästi ja pysähtyisi vasta isompien natomaiden rajoille. Ukrainan tappio ammusten loppuessa sekä myös Venäjän valtaamat muutkin alueet euroopassa menisivät lopulta poliittisesti Trumpin syyksi, ja trans-atlanttiset suhteet kokisivat ennenäkemättömän jääkauden vanhan merentakaisen luotettavan liittolaisen jättäytyessä lähinnä kinaamaan Kiinan kanssa, Taiwanin tietotekniikka-tehdasparatiisi on toki ymmärrettävä ja kamppailemisen arvoinen asia itsessään.

Tässä visiossa pääseekin sitten meikäläisten DCA-sopimus kunnon testiin. Luotetaan nyt sen pitoon ja siihen, että Trumpin laskukoneessa Suomella on hyvä saldo. Itse kannan huolta ennemmänkin JEFF- liittokunnan joukkojen voimakkaasta kasvattamisesta ja sen merkityksestä sotilaallisessa ensiavussa.
Vuoden 2025 ohjelmiston tuleva katsaus näyttää jokatapauksessa poikkeuksellisen merkittävältä.