UKRAINAN RAUHA, HAAG JA VENÄJÄ- SUHTEIDEN NORMALISOINTIKYSYMYS

 UKRAINAN RAUHAPROSESSI etenee kaksilla raiteilla eli USA:n Trumpin diilintekoyrityksenä Putinin Venäjän suuntaan ja EU-maiden omalla kannanotoilla odottaen, kuka kenenkin kanssa pöytään lopulta istuu.

Projektin alkumetreillä pöytään on kasattu epämääräinen läjä vaatimuksia ja tarjouksia, Venäjän ostoslista on yksinkertaisen selkeä jo alusta asti eli mitään merkittävää valloitettua ei palauteta, Ukrainan valinnaoikeutta kansakuntana mihin liittyy tai ei, ei hyväksytä, ja Ukrainan johtokin olisi hyvä vaihtaa luottamuksen lisäämiseksi että rauhanturvaajiksi ei kelpuuteta Ukrainan tukijoita. Jo pelkät tulitaukovaatimukset toteutuakseen edellyttävät koko Ukrainan luovutuspaketin solmimista. Selvää Venäjää.

Tässä puristuksessa Trump pyrkii luomaan Uskomattomia taloudellisia etuja Venäjän eteen jotta suhteet saataisiin normalisoitua ja rauhandiili solmittua sen avulla ja sopii jo Ukrainan kanssa mineraalikaupoista että tulevasta bisneksen teosta alueilla, joista osa on Venäjän miehityksessä parasta aikaa. Kun saataisiin aikaan kunnon kaupallinen soppari, agressiivinen venäjäkin rauhottuisi on amerikan uuden johdon yksituumainen näkemys. Mitä tästä visiosta oikein puuttuukaan täysin?

Kaikki tuijottavat kauppiaitten hierontaa, ja samaan aikaan taustalle on jäänyt kokonaan Euroopan rauhanteossa eräs keskeinen iso kysymys, joka on ollut aina mukana edellisissä sodissa ja niiden päättämisessä alkaen toisesta maailmansodasta: Ukrainassa tehdyt massiiviset ja hirviömäiset sotarikokset ja teot ihmiskuntaa vastaan. Tähän mennessä kukaan ei ole ottanut pöydälle mistään ilmansuunnasta tätä asiakokonaisuutta edes vihjaten, Sotarikosten selvittämistä ja hoitamista Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa osana rauhanprosessia. Yleisesti pidetään niin selvänä asiana sitä, ettei venäjä tule missään tapauksessa suostumaan Putinin ja tämän hallituksen luovuttamiseen tuomittavaksi, ettei asiasta viitsitä edes puhua kun rauhaa epätoivonkin vallassa haetaan.

Trumpin USA on jo tehnyt arvovalinnan, jossa se on kipannut koko Haagin laidan yli eikä sotarikollisten saattaminen asianmukaiseen vastuuseen edes kuulu kauppakirjan tekstuuriin. Venäjän automaattisesti kieltäytyessä edes keskustelemasta asiasta,– se kun on oman mielensä mukaan siis syytön– Jää jäljelle yksi ainoa kuvion osatekijä eli Eurooppa. Kun USA ja Venäjä eivät edes tunnusta Haagin tuomioistuinta eikä yleiseurooppalasta kansainvälistä lakikäytäntöä asiassa, mitä jää jäljelle?

Euroopassa tuomittiin toisen maailmansodan Natsien sotarikokset, tuomittiin lopulta Jugoslavian sisällisodan rikoksia tehneitä. Euroopassa tehdyt rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat olleet eurooppalaisen tavan ja oikeuskäytännön ja sopimusten mukaisesti yleisesti rauhansopimusten jälkeen tulleet tekijöille lopulta oikeudellisina seuraamuksina .Eurooppa on kulkenut pitkän ja verisen matkan tämän käytännön ja sopimusten saavuttamisessa. Nyt kaksi isoa muukalaista neuvottelee Euroopan rauhasta ja asioista, kuulematta Euroopan ääntä ja ollen kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan Eurooppalaisista arvoista ja yhteisistä laeista ja moraalista.

PUHUTAAN jo kovaan ääneen Venäjän- suhteitten normalisoimisesta sodan jälkeen.Siihen kuuluisi luonnollisesti ihmisoikeus-sopimusten noudattaminen, sananvapauden ja vapaitten vaalien kunnioittaminen, tehtyjen vahinkojen korjaaminen ja vastuun kantaminen tehdyistä rikoksista. Olisi luonnonsuojelua, terveydenhoitotyötä ja ihmisoikeustyötä yli rajojen. Pitäisi kysyä, että kuinkahan tämä käytännössä toimisi , jos koko itäisen euroopan kattava valtio ei ensinnäkään ota kuuleviin korviinsa muun euroopan sopimia lakeja ja säädöksiä, vaan sanelee lännelle junttarauhan. Vaikka sota loppuisikin, jäisi itäiseen eurooppaan käytännössä sadoiksi vuosiksi venäjän kokoinen musta aukko. Putinin ja mahdollisten samanhenkisten seuraajiensa johdossa venäjä ei koskaan tule palaamaan edes ennen vuotta 2014 oleviin aikoihin.

Kuinka liiketoimien lisäksi kulttuurivaihto arkisessa elämässämme toimisi, tieteen ja taiteen ja urheilun harjoittaminen tapahtuisi jalossa olympian hengessä jatkossa satojen tuhansien yhdessä sopimuksilla vaiettujen Ukrainan ruumiiden ja tuhottujen kaupunkien ohitse ja ylitse?

Neuvostoliitto oli verrokkina eri asemassa, koska se oli humanistinen hirviö ja syntymästään saakka, eikä sen kanssa voitu tehdä tavallisen kaupankäynnin ohessa muuta kuin elää pakolla virallisessa rauhassa jättäen sulkeutunut hirviö omiin olihinsa koska rautaesiripun takana tapahtuville asioille ei yksinkertaisesti voitu senemempää aseellisesti kuin sosiaalisesti. Venäjälle avautui 1990-luvulla NL:n jälkeen historiallinen tilaisuus luoda uusi vapaa kansakunta ja luoda oma demokratia, tämän mahdollisuuden röyhkeästi hukanneet tahot Venäjällä ovat vastuussa tämän päivän murhenäytelmästä. Venäjän kansalta on Euroopan nyt vaadittava edes jotakin tiliä siitä, että 150-miljoonainen kansa ei saa kaadettua yhtä mielipuolta joka luulee olevansa uusi pietari suuri. USAn puolesta voi vain todeta toivoen parasta , että siellä joko Demokraatit palaavat valtaan tai Republikaanien vanha siipi vaihtaa jossakin kohdassa kiireen vilkkaa johtoa kun tullit ja bisnes sakkaavat. Heillä on atlantin takana oma rauha tehdä mitä tekevät, kunhan euroopan todella vakavilla asioilla irvokas ilveily saadaan loppumaan.USA on nykyisessä tilanteessa europaan koko kehitykselle yhtä hyödyllinen ,kuin se kuuluisa norsu lasikaupassa.

Venäjän voi muuttaa vain venäjän kansa itse. Kukaan ei kuvittele muuta. Euroopalla ei ole silti moraalisesti varaa unohtaa omia lakejaan ja tapojaan asioitten hoitamisessa nyt, kun koko maailman tasapainoa horjuttamaan pyrkivät isojen valtioitten muutaman jäsenen kerho pyrkii sanelemaan senkin, mistä saamme neuvottelupöydissä ja jopa jukisesti puhua tai emme. Alistuminen kaikkeen ei ole vaihtoehto edes USA:n nykyjohdon mahdollisella jatkokiristyksellä tai hätäpäissä kyhätyllä Chamberlain-mallisella rauhalla.

Urainan Presidentti on ollut neuvokas ja kaukoviisas: Hän on pystynyt pelaamaan aikaa tässä tilanteessa maalleen ja jatkuvasti tuo esiin Ukrainan tahtoa solmia rauha ja vetoaa siinä myös USAn suuntaan, vaikka tietää Trumpin heikkoudet tehdä todellisuudessa mitään kestävää asiassa. Tämä ajanpeluu auttaa Eurooppaa kokoamaan rivinsä ja keskittämään voimat USA:n todennäköisen vetäytymisen paikkaamiseksi. Britannia ja Ranska ovat ottaneet jo alustavan johdon käsiinsä ja tätä kehitystä pitää tukea laajasti sotilaallisesti JEF-liittouman vahvistamisella ja Saksan uudelleen aseistautumisella ja paluulla euroopan sotilasmahtien joukkoon. Naton euroopan osasto on kykenevä yhdessä puolustamaan Euroopan olemassaoloa nyt kun edes jonkinlainen herääminen on jo tapahtunut. Kaikkia natomaita ei voi siihen pakottaa, mutta jos Orban tahtoo katsella Putinin tankkien paluuta vuoden 1956 jälkeen takaisin on sekin hänen valitsemansa linja, ei muun euroopan.

Venäjälle on asettava rajat ja ilmotettava ne selkeästi ja yhdessä. Myös ehdot, millä Eurooppa suostuu Ukrainassa rauhaan. Niiden lähtökohtana ei voi olla Euroopan ihmisoikeuksista luopuminen. Jos venäjä haluaa jatkaa sotaa tämän takia, se on venäjän valinta, ei Euroopan. Winston Churchill totesi aikoinaan Putinin saksalaisesta edeltäjästä: ”Pää tiikerin suussa ei voi neuvotella” Tuo tokaisu pelasti silloin Euroopan tilanteessa, joka näytti täysin toivottamalta. Kukaan ei ole unohtanut Britannian vanhan imperiumin varjopuolia, kyse on siitä että Britit näyttivät kruunun valoisamman puolen pahimmalla ihmiskunnan hetkellä.

Tottakai annamme Trumpin ja Putinin kaupitella kaikessa rauhassa, mutta valinnan mitä otetaan tekee Ukraina ja Eurooppa yhdessä, ellei Venäjän rauhantahto siihen riitä tai USA:n todellisuudentaju toimi.

Oma veikkaukseni tässä päivänpoliittisessa tilantessa on se, että Venäjän lopullinen pyrkimys on rauhan sijasta luoda Ukrainaan jäätynyt konflikti, ja tuolla tauolla alkaa valmistella muita operaatioita vanhan Venäjän keisarikunnan rajojen palauttamiseksi. Menestyksellä Putinilla olisi kartallaan lopulta puoli eurooppaa jäädytettynä, Chamberlain- papereilla ja asenteella hän myös saisi pitää ne. Pitää uskaltaa luottaa tässä tilanteessa Eurooppalaiseen päättäväisyyteen ainakin niiden kansakuntien osalta, jotka ovat jo luomassa vaihtoehtoa lehmänkaupparauhalle ja ovat jo tulleet asiassa rohkeasti esiin. Kukaan terve ihminen ei halua tai kannata sotaa, tässä vain on sota isommista asioista joita Euroopalla ei ole varaa hävitä. Monien luotettavien asiantuntijoitten arvioitten mukaan Venäjän kaataa lopulta kuihtuva talous joka on kokonaan valjastettu sotataloudelle, Euroopan pitää kestää se aika Ukrainan tukena jotta Venäjän historiallisilla perusteluilla pähkähulluille laajenemishaaveille saadaan loppu. Venäjän sotilaitten äidit olisivat jo voineet lopettaa tämän sodan menemällä ja pysymällä venäjän kaupunkien kaduilla 50 miljoonan naisen turvin kunnes Putin luopuu, sillä ainoa asia mitä Venäläinen sotilas ei ammu –kenenkään käskystä– on venäläisen sotilaan äiti.Äiti on venäläiselle pyhä asia. Miksi näin ei ole tapahtunut, tietävät vain nuo venäjän äidit.

MAAILMANPOLITIIKKAA: USAN VALLANVAIHDOKSEN SEURAUKSET

 TULEVA YHDYSVALTAIN PRESIDENTTI Trump on vakaasti ja toistuvasti korostanut että hän voisi ”lopettaa Ukrainan sodan päivässä”, ja hän on viestittänyt jatkuvasti että Ukrainan pitäisi taipua mahdollisiin aluemenetyksiin ja omalla osallaan huonompiin kompromisseihin jotta rauhan olisi mahdollinen. Presidentti ei ole esittänyt muita visioita eikä näkemyksiä asiassa. Julkisessa kuvassa tämä linjaus on jo ehtinyt jo ikäänkuin muodostua uuden USA:n ulkopolitiikan yhdeksi dogmiksi, jonka päälle on kuin niitattu Ukraina- kriittinen uusi ulkoministeriehdokas senaattori Marco Rubio.

Samalla julkisuudessa on strategisesti mietitty ja täysin vakavissaan spekuloitu, että Trump voisi aikaansaada rauhan painostamalla samaan aikaan molempia sodan osapuolia, eli mikäli Ukraina ei suostu esitykseen, USA vähentää tai lopettaa tukensa, ja vastaavasti Jos Venäjä ei suostu neuvonpitoon ja sopimukseen ja osallaan kompromisseihin, USA ilmottaisi lisäävänsä tukea Ukrainalle merkittävästi ja saattamalla Venäjän näin sotilaallisesti ja poliittisesti pysyvämpään tukalaan asemaan.

Kuinka todellinen ja reaaliseen taustatilanteeseen perustuvat tällaiset visiot ovat? Pitääkö Trump uuden esikuntansa kanssa todellisena mahdollisuutena painostaa venäjän julmaa diktaattoria rauhan tekemisessä?

Ajatellun neuvonpidon kummankin osapuolen asemat ja lähtökohdat ovat tyystin erilaiset: Putin on asettanut koko tulevaisuutensa ja vallassa pysymisensä lopulta yhden kortin varaan hyökättyään täysimittaisesti kaikin tavanomaisin asein Ukrainaan ja lähdettyään laajentamaan vanhaa Keisarikunta- venäjää takaisin ei vähiten viittauksilla itsensä ja Pietari Suuren välillä, sodan pitkittyessä Putin on asettanut maansa sotatalouteen ja valjastanut kaikki mahdolliset infrastruktuurin ja talouden osat tukemaan ja ajamaan tätä asiaa. Venäjän sisäisen tilanteen hiljalleen heikentyessä maan sotatalouden kurittaessa kansaa Putinin on saatava voittonsa, eli kalliilla hinnalla vallatut alueet on saatava pitää ja osoitettava kansakunnalle, että tulevan suur-venäjän puolesta tehdyt valtavat uhraukset eivät voi kaatua venäjälle vähääkään epäedulliseen rauhansopimukseen. Vain siten Putin välttyy itse tippumasta kremlin ikkunasta.

Armeija on Putinin viimeinen ainoa ystävä, ja sen tyytyväisenä pitäminen on ainoa kontrolloinnin keino ja väline vallassa ja hengissä pysymisessä ennen eläkepäiviä omassa pommisuojassa jossakin.
Putin on ollut ilmiselvästi tyytyväinen Trumpin valintaan, ja mahdollisia tulevia neuvotteluja varten tätä tyytyväisyytttä ruokkii sekä Trumpin Ukraina-linjaukset että myös Nato- yhteistyön kritisointipuheet.

Putin todennäköisesti laskeskelee, ettei hänen tarvitse juurikaan luopua mistään neuvonpidossa jos sellainen kootaan Ukraina-pöydän ympärille. Putinilla ei tähän ole edes reaalisesti varaakaan. Putin on maalannut toki itsensä nurkkaan pelkän sodan tasan kahden vaihtoehtoisen lopputuloksen kanssa, mutta ei rauhanneuvotteluissa.

Trumpin asema asiassa -vaikuttaisi -taustojen tarkemmassa tarkastelussa olevan sittenkin hieman toisenlainen kuin annettu julkinen kuva: Jos Trump lähtee esitetystä kahden maan ja suunnan painostuksesta liikkeelle, niin Ukrainassa presidentti Zelensky on jo antanut ymmärtää, että hän jättää rauhansopimuksen sisällön kansanäänestyksen päätettäväksi. Siitä tuomiosta ei voi valittaa ja kansan päätös vapauttaa Zelenskyn asianmukaisesti vastuusta jatkosta Trumpin suuntaan. Putinin ja Venäjän suuntaan katsottuna taas Putinilla ei ole varaa oikeudenmukaiseen rauhaan joka tarkoittaisi mitään tuntuvaa luovutusta. Putinin joutuessa taas käytännön pakon edessä pitämään päänsä joutuisi Trump siis toteuttamaan uhkauksensa ja lisäämään aseapua todella tuntuvasti Ukrainalle. Kuinka Trump sen tekee?

USA:n vaalit toivat punaisen MAGA-aallon kongressiin ja Senaattiin, ja tämä liike on perustanut koko presidentin linjan mukaisesti Ukrainan- politiikkansa tukien vähentämiseen tai kokonaan lopettamiseen. Republikaanit ovat nyt suosionsa ja uuden presidenttinsä kanssa voimiensa tunnossa ja kannatuksensa huipulla. Amerikka ensin, eurooppa hoitakoon itse asiansa ja maksakoon itse menonsa, on kristallin kirkas sanoma joka kaikuu Capitolilta valkoisen talon käytävien kautta Fox- newsin ämyreistä ulos ja kansakunta taputtaa käsiään miinus demokraatit joilla on vielä hiljaisuus ja suruaika. Bidenin viimehetken tukipaketit Kiovaan luultavasti lopulta vain ärsyttävät enemmistöä amerikkalaisia lisää kaiken demokraattihallinnon aikakauden päätteeksi.

Nytkö sitten kaiken tämän jälkeen Trump lähtee pyytämään samoilta tukijoukoilta puolueessa, hallituksessa, kongressissa ja senaatissa- koko kansan edessä- uutta valtavaa ja sotilaallisesti todella merkittävää tukipakettia Ukrainalle? Kääntääkö uusi presidentti koko hallintonsa kanssa koko suurella vaivalla luodun Ukraina- linjauksen 360 astetta ympäri ja jatkaakin demokraattien ja presidentti Bidenin linjaa?

Tässä asiassa Trump, liikemiehen perikuva kuin ikinä onkin,ei pysty bluffaamaan ja Putin tietää tämän täydellisesti. Trump on maalannut itsensä nurkkaan ulkopolitiikassa omassa maassaan eikä liikkumavaraa Ukrainan- politiikassa juuri oikeasti tällä hetkellä eikä lähitulevaisuudessa ole, jos huonoa rauhaa ei synny, USA ei sisäpoliittisen tilanteensa takia kykene tukea lisäämään merkittävästi ja riittävästi Ukrainalle. Uuden presidentin hallinto ei tee aloitukseksi poliittista itsemurhaa pyörtämällä koko linjan jolla vaalitkin voitettiin. Demokraateille tarjottaisiin silloin todellinen pikatie välivaalien murskavoittoon -26 välivaaleissa.”Me ja Joe olimme oikeassa Ukrainasta ja euroopasta” Voisi pelistä poissa vielä oleva poliittinen pop-ikoni Michelle Obama väläyttää.( Heitto vain kirjoittajan oma ajatus uudesta puskan takaa-demokraatista, joka voisi prosessoida Kamala Harriksen poliittisen lasikaton hajottamisen loppuun asti)

Mikäli Zelenskyin puolesta huonoon rauhaan vastaa Ukrainan kansa ei, ja Putin omasta puolestaan ei, on lopputulema asiassa rauhan viivästyminen niin kauan kunnes joko Venäjän sotilaallinen voima ottaa lopulta pelkän materian takia voiton ja uljas Ukraina kaatuu saappaat jalassa, tai sitten eurooppalaisen aseteollisuuden suonenveto tuottaa aseita ykskaks niin paljon että Venäjä pysähtyy. Kuinka mahdollista tämä on Saksan ja Ranskan elellessä virkamieshallinolla juuri samoihin aikoihin ja Unkarin elellessä kuin vuotta 1956 ei olisi koskaan ollutkaan Turkin basaarista puhumattakaan,Slovakian ja Kroatian kehitykset huomioiden, on sitten aivan kokonaan toinen asia ja arvio.

Jos Ukraina kaatuu MAGAN vaikutuspiirin takia, Venäjä jatkanee Putinin vallanhimon johdolla seuraavaksi vyörymistä ”apua tarvitseviin” puolueettomiin naapureihin kuten Moldovaan ja Georgiaan. Jos ei suoraan pääse ainahan voi käyttää apuna laskuvarjojoukkoja ja muuta kekseliästä. Jos Trump tekee sopivasti negatiiviset manööverit euroopan Nato-liittolaisiin samaan aikaan, on pienimmät Nato-maat seuraavana tavanomaisten aseitten piirissä Venäjän ruokalistalla, Trumpin USA ei ryhdy ydinsotaan Baltian tai vastaavien euroopan pikkumaiden kohdalla ja Putin luottaa todennäköisesti nimenomaan juuri tähän ja tavallisten telaketjujen voimaan.Tässäkohtaa kuvaan pitäisi astua USA:n kenraalikunta joka vääntää isosta rautalangasta uudelle hallinnolle, että pelissä on Yhdysvaltojen globaali suurvalta-asema. Pitäisi. USA:n armeijan kunniaan kuuluu taas perinteisesti ehdoton lojaalisuus hallinnolle. Poliitikot päättävät, sotilaat sotivat, piste.

Lopputulema, jos kaikki menisi läntisen pallonpuoliskon vinkkelistä oikein pahasti pieleen, olisi se että Putin saisi Ukrainan lisäksi muitakin alueita haltuunsa pysyvästi ja pysähtyisi vasta isompien natomaiden rajoille. Ukrainan tappio ammusten loppuessa sekä myös Venäjän valtaamat muutkin alueet euroopassa menisivät lopulta poliittisesti Trumpin syyksi, ja trans-atlanttiset suhteet kokisivat ennenäkemättömän jääkauden vanhan merentakaisen luotettavan liittolaisen jättäytyessä lähinnä kinaamaan Kiinan kanssa, Taiwanin tietotekniikka-tehdasparatiisi on toki ymmärrettävä ja kamppailemisen arvoinen asia itsessään.

Tässä visiossa pääseekin sitten meikäläisten DCA-sopimus kunnon testiin. Luotetaan nyt sen pitoon ja siihen, että Trumpin laskukoneessa Suomella on hyvä saldo. Itse kannan huolta ennemmänkin JEFF- liittokunnan joukkojen voimakkaasta kasvattamisesta ja sen merkityksestä sotilaallisessa ensiavussa.
Vuoden 2025 ohjelmiston tuleva katsaus näyttää jokatapauksessa poikkeuksellisen merkittävältä.

 

KAAKON RATA-KANSALAISVALTUUSKUNTA PERUSTETTU

Martti Nykänen15.10.2024 6:47päivitetty 15.10.2024 6:50

Yleisessä kansalaiskokouksessa 12.10. 2024 lauantaina Kotkan kaupungissa perustettiin uusi kansalaisten, liike-elämän ja eri tahojen vaikuttajille suunnattu yhteistyöjärjestö ajamaan kakkois-suomen rantaratahanketta, järjestö sai nimekseen Kaakon Rata- KansalaisValtuuskunta.

Järjestön puheenjohtajaksi valittiin Hannu Leino Haminasta, sihteeriksi Martti J. Nykänen Kotkasta.

Kyse on jo esillä olleen kaakkoisen suomen rantaratahankkeen eteenpäin ajamisesta laajemman yhteiskunnallisen vaikutuspiirin voimin, ja uusien intressiryhmien yhteistyöllä.

Tavoitteena on saavuttaa alueen laajempi kehitys,jossa samalle alueelle rantaradan piiriin rakentuvat sekä jo tulevaksi päätetty uusi akkuteollisuus, myös sen tarvitsemat kaikentyyppiset hyvin moninaiset oheistuotannon teollisuuden alat, ja niiden toimintaa tukemaan ja kehittämään jo paikallaolevat teolliset ja tuotannolliset eri alojen toimijat kuten paikalliset voimalaitokset ja myös neljän satamakaupungin Loviisa, Porvoo, Kotka ja Hamina, niiden hallintojen ja laitosten kuten satamien synergian kanssa.

Visio on ulottaa ratahankeen taloudelliset hyödyntämisvaikutukset yhteistyöllä myös itäiseen suomeen, hankkeen päämääränä on paitsi luoda uutta tehokasta yritystoimintaa ja tuotantoa, myös rakentaa ulkomaanvientiä ja kotimaan tuontia palveleva tehokas logistinen kokonaisuus maa-alueitten synergisen ja taloudellisen käytön avulla. Hanke turvaa osallaan siviililiikenteen ja työmatkaliikenteen kehittymisen nopeilla ja edullisilla junayhteyksillä pk-seudun suuntaan.Isossa kuvassa sähköistetty rataosuus myös palvelee täysimittaisesti ympäristösuojelun tavotteita ja vähentää maantieliikenteen päästöjä ja rasitusta luoden kestävää liikenneinfraa isolle alueelle.

Kokouksen lukuisissa puheenvuoroissa eri yhteiskunnan tahojen osalla tuli esille yksituumaisesti, että nykyinen maan rataverkoston kehittämishankkeet palvelevat yksinomaan läntisen suomen ja pääkaupunkiseudun tarpeita eikä tarjoa tasapainoista koko eteläisen teollisuus -suomen kehittämisvisiota, vaan jakaa maan eteläosan kehittyvään läntiseen osaan ja infransa puolesta köyhtyvään itäiseen osaan, mikä ei ole hyvä asia tulevan talouskasvun ja kansainvälisen kaupan ja nimenomaan viennin näkökulmasta. Suomella ei ole varaa tähän taloudelliseen kahtiajakoon ja talouselämän epätasaiseen jakautumiseen valtakunnassa tulevina aikoina.

Kokousväen ajatukset ja esitykset prosessin aloitukseen koottiin päämuistioksi jossa lähdetään liikkeelle projektin suurista suuntaviivoista, yksityiskohtia kehitetään matkan varrella tarkemmiksi. Muistiota on saatavilla kuten myös Valtuuskuntaan liittyminen tapahtuu projektin toimihenkilöitten yhteystietojen kautta jotka alla saatavilla. Valtuuskunnan lisäjäsenten kerääminen on aloitettu samantien ja aikataulu keskittyy tässä asiassa ensi kevääseen asti jolloin seuraava vaihe alkaa.

Yhteyttä: Puheenjohtaja Hannu Leino,
finminer@live.fi

Sihteeri: Martti J. Nykänen puh 040-3698103

0

HALLITUKSEN LEIKKAUKSET: 17 000 LASTA KÖYHYYSRAJAN ALAPUOLELLE

 ASIANTUNTIJOITTEN laskelmien mukaan hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset pudottavat tänä vuonna suomalaisista lapsista jopa 17 000 virallisen köyhyysrajan alapuolelle. Nämä ovat niitä pienituloisten lapsiperheitten lapsia, joilla on jo ennestään vaikeaa.

Tasavallassa puhutaan suu vaahdossa samaan aikaan väestönkasvun kääntämisestä positiiviseksi ja hyvästä suomesta asua ja elää tuleville sukupolville.

On poliittisesti irvokasta, että maan parantamiseen tähtäävä hallitusohjelma kohtelee kaltoin kaikista heikommassa asemassa olevia ja nimenomaan lapsiperheitä, joitten pitäisi luoda suomen tulevaisuus ja varmistaa kansakunnan selviäminen.

Kuin surkuhupaisuuden kruunuksi  budjetoidaan  samaan aikaan 3 miljardia euroa tunnin junarataan josta ei ole samaisten asiantuntjoitten mielestä mitään konkreettista logistista hyötyä suomen liikenneverkolle. Todennököisesti kustannus on vielä tuotakin paljon suurempi, jopa 4-5 miljardia euroa kun muistetaan miten paljon pk-seudun metrohanke on lopulta oikeasti maksanut.

Onko tämä poliittinen toiminta sitä, mitä suomen kansa oikeasti haluaa ja jolle antoi valtuudet vaaleissa? Kuvastaako nykyinen sisäpolitiikka kansan enemmistön tahtoa ja Tasavallan henkeä?

                                                                        Martti J. Nykänen

                                                                       Työmarkkinasihteeri ,EDP

LAKKOKEVÄT 2024: SUURIN ASIA JA VASTUUKYSYMYKSET

 POLIITTINEN LAKKOILU -- ONKO MUITAKIN?

Tasavallassa ei ole kaikki hyvin, jos palkansaajat kokevat että joutuvat koko kevään ajan lakkoilemaan ja syynä ovat perusoikeudet, ja jos maan hallitus on napit tiukasti vastakkain palkansaajaliikeiden kanssa jotka sentään edustavat valtaosaa koko maan työvoimasta ja tekijöistä. Voiko hallinto ilmoittaa suurimmalle osalle suomen kansaa ettei se suostu mihinkään kompromisseihin tai uudelleenarviointeihin?

Kukaan ei ole kiistänyt koko aikana talouden tervehdyttämisen tarvetta, mutta voiko sen varjolla leikata myös kansalaisten selkeisiin  perusoikeuksiin kuuluvia asioita? Missä kulkee demokratian raja tässä asiassa?

Säästöt eivät ole uusi asia. Niitä on tehty edellisten hallituksien aikoina alkaen Ahon hallituksesta Sipilän hallintoon, mutta tuolloin pystyttiin sopimaan kaikkien osapuolten kesken toiminnasta mitä tehdään ja miten.

MITÄ sitten istuva hallitus voisi tehdä tilanteen korjaamiseksi?

KUTSUA pikaisen uuden yhteisen laajan neuvonpidon koolle, sopia säästöjen tekemisestä siten, että osasta kaikkein tehottomimpia keinoja luovutaan jotka aiheuttavat vain lisää kuluja, kuten esimerkiksi ensimmäisen sairaspäivän palkan menestys johtaa oikeasti siihen että palkansaajat ovat vain sitten pitempään poissa kun kerran sairaudesta rankaistaan, uudistusten aikatauluja pidennetään ja jälkiseuraamusten seuranta käynnistetään heti, ja kun ajat ovat paremmat ,menetyksiä korvataan takautuvasti ainakin niille, jotka ovat pahiten kärsimässä leikkauksista. Samassa kaikista pahimmassa asemassa olevien kuten pienituloisten monilapsisten perheitten leikkauksia vähennetään ja katsotaan, ettei päällekkäisiä tulonvähennyksiä tehdä.

VALTIO ei voi ajatutua konkurssiin. Edes Kreikka tai Islanti eivät sitä tehneet, vaikka mainituilla mailla oli todella  kovat ajat, nykyisessä globaalissa taloudessa voidaan aina sopia järjestelyistä joilla kansakunta selviää.

Nyt on kyse poliittisesta tahdosta, hallituksen vastaantulo palkansaajille on sitä koko kansan politiikkaa. Se on se suuri asia tässä tilanteessa.

                                                                      Martti J. Nykänen

                                                                      Työmarkkinasihteeri

                                                                      Edistykselliset Palkansaajat- TyöntekijäFoorumi

                                                                     kansalaisliike

PRESIDENTINVAALIT 2024 : ARVOJOHTAJA HAKUSESSA , MILLÄ KYTKÖKSILLÄ?

 ARVOJOHTAJA tasavallalle seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Tätä ovat kaikki ehdokkaat ensimmäisellä ja toisella kierroksella rummuttaneet kiivaasti ja tasaisesti, mutta mitä kätkeytyykään ehdokkaitten oikeisiin taustoihin ja kytköksiin, eli millä linjalla tarjolla olevat ehdokkaat ovat reaalisesti liikkeellä?

 Toisen kierroksen Alexander Stubb (Kok) ja Vihreät/ valitsijayhdistys Pekka Haavisto ovat kumpikin korostaneet toistuvasti kansan yhdistämistä ja arvopohjaista johtamista.

Mitä käytännössä on tapahtunut näiden teesien alla? Kuinka ehdokkaat ovat konkretisoineet puheittensa sanat arvojohtamisesta, koko kansan puolesta toimimisesta ja kansakunnan yhdistämisestä?

Pekka Haavisto on ottanut suoraan jotakin kantaa mm. työmarkkinapolitiikkaan ja väläyttänyt periaatteelisia kannanottoja juuri paraikaa eniten esilläöolevissa asioissa eli työmarkkinoitten rauhasta ja yhteistoiminnasta. Hän on jopa kommentoinut esimerkiksi joitakin yksittäisiä esillä olevia asioita arvopohjaperustelulla.

Alexander Stubb on ollut pidättyvämpi  välttäen esimerkiksi puuttumasta suoraan mainittuun  hallituksen ja työmarkkinoitten vallassa olevaan vakavaan kriisiin, mutta on sensijaan tuonut esille mm. toivotuksen hallituksen menestymiselle asioitten hoidossa.

Samaan aikaan Suomen Oikeuskansleri on jyrkästi moittinut maan hallitusta sen liian nopeasti eteenpäinviedyistä hankkeista ja arvostellut kovasanaisesti huonosta ja puutteellisesta valmistelusta esimerkiksi sosiaaliturvan ja työmarkkinoitten uudistamisessa.Kysymys on suomen perustuslain säätämien kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin asioista, joissa pitäisi toimia riittävällä aikamääreellä ja poikkeuksellisen huolellisesti. Oikeuskansleri ei ole ainoa taho, joka hallituksen toimiin on puuttunut.

Pitäisikö ehdokkaitten tässä valtakunnan tilanteessa pidättäytyä kokonaan ottamasta kantaa hallituksen ja Ay-liikkeen taisteluun? Miten annetut työmarkkinalausunnot tukevat yhteistoimintaa ja rauhaa?

Miltä asioitten iso kokonaisuus näyttää? Kun katsotaan isoa kuvaa,ja asetetaan samalla  viivalle molemmat ehdokkaat julkilausumineen tähän asti esimerkkinä vaikkapa juuri akuutti työmarkkinarauha,, maan hallituksen toiminta, oikeuskanslerin viraston ilmoitus ja katsotaan nyt vaikkapa näitä työmarkkina-asioita koeviipaleena ja asioita  linjassa, täyttävätkö molemmat ehdokkaat koko kansan presidentin ja kansakunnan yhdistäjän tunnusmerkit? Onko julistettu arvojohtajuus, tasa-arvo, demokratia ja vapaus  kaikkia kansalaisia koskeva? Entä liike-elämä? Riittääkö se että ehdokas julistaa pelkällä yleisellä tasolla tasa-arvoa ja demokratiaa osoittamatta lainkaan konreettisia asioita joihin pitäisi saada parannuksia koko kansalle ,kuten esimerkiksi kansalaisten sosiaalisen turvan taso, työmarkkinoitten työrauha tai ihmisten tasa-arvon toteutuminen konkreettisin toimin? Voiko arvojohtaminen olla pelkkää arkielämään liittymätöntä sanailua hypoteettisella kategorialla?

Suomalainen äänestäjä osaa itse päätellä kuka valitaan. Siihen on pakko luottaa sadan vuoden jälkeen.

Sitä ei neuvo me lehtimiehet, virkamiehet, media eikä bulvanisto. Olennaista on se, onko ehdokkaiten puheenvuorot kokonaisvaltaisesti tapahtuvien asioitten kanssa sopusoinnussa kun puhutaan kansakunnan edusta. Onko näin tapahtunut jäljellä olevien ehdokkaitten puheenvuoroissa?

                                                Suomen tasavallan presidentinvaalien aattona

                                                       3.2. 2024  Päätoimittaja Petri Rossi.

TYÖMARKKINAT VAARASSA EDELLEEN -TARVITAAN UUSIA TOIMIA

 TYÖVOIMAPULA  rasittaa edelleen suomen palvelutuotantoa ja liike-elämää: konreettisimmin se näkyy nyt peruspalveluissa, joihin ei esimerkiksi pk-seudulla tahdota saada terveyspalveluihin ihmisiä suorittamaan erilaisia töitä. Enää ei ole kyse edes siitä, onko tarjoaja kunnallinen vaiko yksityinen taho. Ilmiö on ollut toki koko ajan olemassa, mutta nyt aivan viimeaikoina on tapahtunut käänne vielä huonompaan  ja ennusmerkit eivät ole kovin lupaavia:

MUTTA MISTÄ tämä ilmiö oikein nyt johtuu, onko tapahtunut jotakin uutta radikaalia yhteiskunnassa?

TILANNETTA vaikeuttaa selvästi osallaan uuden hallituksen tekemät linjaukset, joissa esimerkiksi jo suomessa olevan pitkäaikaisen ulkomaalaisen työntekijän sukulaisella suomeen saapuessaan töihin on vain muutama kuukausi  aikaa hankkia itselleen työpaikka, mikäli tahtoo jäädä maahan. Pula- alalla esimerkiksi terveyspalveluissa kunta ja sairaanhoitopiirit eivät ehdi reagoida ja rekrytoida näitä uusia halukkaita työntekijöitä vaikkapa perustehtäviin ennenkuin uuden tulijan on poistuttava maasta, joten uudet tulokkaat jäävät saapumatta. Samanaikaisesti työpaikoilla leviää hallituksen ulkomaalaiskriittisiä linjauksia, jotka osallaan vaikuttavat jo olemassaoleviin työntekijöihin: He eivät enää tunne olevansa tervetulleita suomeen, ja monet vuosia töissä olleet ovat jo suuntaamassa katseensa muihin maihin missä heidän sukulaisensakin ovat tervetulleita suomen ulkopuolelle jäätyään.

JOS OMAT KANSALAISEMME ryntäisivät joukolla avoinna oleviin paikkoihin töihin, ei ongelmaa olisi, mutta nyt tilanne on ammattiryhmissä esimerkiksi  sellainen, että perushoitajien ammattiryhmässä on vajausta 5700 paikkaa kaikissa laitoksissa, ja samaan aikaan työttöminä on noin 5000 perushoitajaa. Miten ihmeessä tällainen tilanne on syntynyt?

ISOT KAUPUNGIT etelä-suomessa verrokkina kärsivät ilmiöstä, jossa töissä käyville lapsiperheille ei enää makseta tai maksetaan vähemmän asumistukea. Monet -kuten perushoitajat- joutuvat muuttamaan pois kaupungista, jossa koko elämä ja perhe ja palvelut  ovat. Työmatka pitenee ehkä kymmeniin kilometreihin ja maksaa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Kun on pakko muuttaa pois kaupungista jossa koko elämä on, jää työpaikka taakse koska varaa liikkumiseen ei ole.

SAMAAN AIKAAN puhutaan edelleen suu vaahdossa terveestä aluepolitiikasta. Olemme saapumassa aikakauteen, jossa poliittiset termit muuttuvat itsensä irvikuviksi. Kaikki edelläluetellut kehityslinjat on oikaistava kiireesti, mikäli halutaan että peruspalvelumme oikeasti jatkavat toimintaansa siedettävällä tasolla.

YKSI  asia edelleen auttaisi sen sadan tuhannen työpaikan luomisessa mistä hallitus puhuu:

 Verovarojen työttömyysrahoilla suoraan työpaikkojen avaamisen ihmisille, eli työttömyysmiljardeja käytettäisiin suoraan ihmisten auttamiseen takaisin töihin, avattaisiin varoilla uusia työpaikkoja  ja luotaisiin joustava palkkausjärjestelmä, jossa työttömyyskorvaus ja ansiodonnainen olisivat leikkaamisen sijasta palkan pohjaosa, yhdistelmäpalkalla takaisin töihin ja normaalin elämään. Tämän pystysi toteuttamaan niin kunnallisella kuin yksityisellä puolella luomalla vastavuoroinen verotusjärjestelmä ja uusi työmarkkinauudistus.

TÄSTÄ tulee hitonmoinen vuosikymmen. 

                                                                        Petri Rossi

                                                                        Päätoimittaja.